Rakennusalalle ei riitä, että se vähentää päästöjään ja edistää kiertotaloutta. Sen on panostettava tuntuvasti nykyistä enemmän myös luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen.

Luontokato etenee uhkaavaa vauhtia myös Suomessa. Eliölajeistamme 12 prosenttia on vaarassa hävitä. Luontotyypeistämme lähes puolet arvioidaan uhanalaisiksi. Luontokadon on arvioitu muodostavan systeemisen riskin koko yhteiskunnalle.

Johtaja Juha Laurila Rakennusteollisuus RT ry:stä korostaa, että alalle ei riitä, että se vähentää päästöjä ja edistää kiertotaloutta. Sen on reagoitava myös laajemmin luontokatoon. Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vaalimiseksi on rakennusalallakin jo löydetty keinoja, mutta lisää tehokkaita toimia on otettava käyttöön.

”Tässä ollaan vasta alussa, mutta mahdollisuuksia on paljon. Teoilla on poikkeuksellisen suuri vaikutus. Suomessa raaka-aineista peräti 55 prosenttia käytetään rakentamisessa”, Laurila toteaa.

RT laati viime vuonna rakennusalalle biodiversiteettikartan näyttämään suuntaa luontopositiivi­selle siirtymälle. Luontopositiivisuus tarkoittaa paitsi luonnolle aiheutettujen haittojen välttämistä, myös luonnon tukemista ja elvyttämistä.

Tiekartan mukaan rakennusyritysten pitäisi ottaa luontovaikutukset osaksi kaikkea päätöksentekoaan ja liiketoimintaansa. Tavoitteena on, että luonto olisi näkyvästi ja mitattavasti elpymässä vuonna 2030.

”Nykyään asfaltista 35 prosenttia on kierrätettyä, ja esimerkiksi betonimurskaa käytetään yleisesti tienpohjissa. Uusiomateriaalien käyttöä voidaan kuitenkin tehostaa vielä paljon”, sanoo Rakennusteollisuus RT:n johtaja Juha Laurila.

Juhlapuheista tekoihin

Laurilan mukaan erilaisista ylätason tavoitteista on edettävä konkreettisiin tekoihin. Osa vaadittavista toimista on tuttuja jo muista ympäristötavoitteista, mutta eivät kaikki.

Infrarakentamisessa suurin merkitys on sillä, että luonnonvaroja käytetään mahdollisimman vähän – ja neitseellisten materiaalien sijasta suositaan uusio­materiaaleja. Näiden saatavuus on parantunut, ja infrarakentamisessa niiden käyttö on usein helpompaa kuin tiukkaan säädellyssä talonrakentamisessa.
”Nykyään asfaltista 35 prosenttia on kierrätettyä, ja esimerkiksi betonimurskaa käytetään yleisesti tienpohjissa. Uusiomateriaalien käyttöä voidaan kuitenkin tehostaa vielä paljon”, Laurila mainitsee.
Laurilan mielestä jäteverotusta olisi syytä kehittää niin, että materiaaleja ei ohjautuisi toissijaiseen käyttöön.

Luontopohjaisia ratkaisuja tarvittaisiin enemmän.­ Rakennettuun ympäristöön on mahdollista lisätä luontoa, kaupunkeihin esimerkiksi uuselinympäris­töjä uhanalaisille ketokasveille.
”Mutta siihen, että jokin rakentamiskohde olisi luontopositiivinen, vaaditaan käytännössä myös kompensaatioita toisaalla.”

Uusiomateriaalien käyttö on infrarakentamisessa usein helpompaa kuin tiukkaan säädellyssä talonrakentamisessa.

Muutos tulee väistämättä

Kun rakennusliikkeet ovat toteuttaneet ympäristön kannalta kestävää rakentamista, niiden apuna ovat olleet BREEAM:n kaltaiset ympäristöohjelmat. Päästölaskennan kehittymisen myötä tarjolle on tullut uusia keinoja pienentää hiilijalanjälkeä.

”Biodiversiteetin huomioiminen on ollut vaikeampaa, koska samanlaisia mittareita ei vielä ole saatavilla. Tilanne muuttunee lähivuosina”, Laurila arvioi.

Kehitystä vievät eteenpäin muun muassa tiukentuva regulaatio eli sääntely sekä sidosryhmien odotukset. Luonnon monimuotoisuuden huomioiva rakentaminen avaa yrityksille myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Oma vaikutuksensa voi olla myös EU-taksono­mialla eli kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmällä, joka pyrkii ohjaamaan edullisinta rahoitusta luonto­positiivisiin hankkeisiin.

Tilaajan rooli on olennainen

Uutta ajattelua tarvitaan kuitenkin koko rakentamisen arvoketjussa, ja myös tilaajien rooli on keskeinen.
”Luonto-arvojen pitäisi painaa myös kilpailutuksissa. Nykyäänhän mennään aika paljon pelkkä hinta edellä”, Laurila sanoo.

Laurilan mielestä luontoarvoja voidaan edistää ­tehokkaimmin hankintamalleilla, jotka mahdollistavat yhteistyön ja uuden kehittämisen. Aikataulutuksissa olisi huomioitava, että suunnitteluvaihe kestää kauemmin.

”Tilaaja esittää tällöin tavoitteita ja ­rakennusliike etsii ja esittää keinoja, joilla näihin päästään.”
Kunnat voivat vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen myös kaavoituksellaan. Kunta päättää, mitä ja minne rakennetaan ja miten luontoarvot kunnan alueel­la huomioidaan.

Biodiversiteetin ja muiden luontotavoitteiden kannalta tärkeää on myös se, että rakennetaan kestävällä tavalla. Myös olemassa olevasta infrasta on pidettävä huolta, ja sille on varmistettava pitkä elinkaari.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Katja Lähtinen korostaa, että käytännön toimenpiteitä tarvitaan paljon, mutta niitä on myös jo tarjolla: ”Melu­valleissa voidaan käyttää kasvipeitteitä tai ne voidaan rakentaa kierrätyspuusta. Hulevesijärjestelmiin on saatavissa ratkaisuja, jotka soveltuvat myös esimerkiksi kaupunki­puiden kasteluun.”

Myös kuntalaiset tarvitsevat tietoa

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Katja Lähti­nen jakaa Laurilan tilannekuvan: mahdollisuuksia on paljon, matka on vasta alussa ja tilaajalla on olennainen rooli. Hänkin korostaa, että käytännön toimenpiteitä tarvitaan paljon, mutta niitä on myös jo tarjolla:

”Meluvalleissa voidaan käyttää kasvipeitteitä tai ne voidaan rakentaa kierrätyspuusta. Teiden varsilla kannattaa suosia ilmasto-olosuhteisiimme sopeutuneita ja paikallista monimuotoisuutta hyödyttäviä kotimaisia kasvilajeja. Hulevesijärjestelmiin on saatavissa ratkaisuja, jotka soveltuvat myös esimerkiksi kaupunki­puiden kasteluun.”

Lähtisen mukaan myös kuntalaiset tarvitsevat tietoa luonnon monimuotoisuushyödyistä.
”Kaupunkiketoja saatetaan vastustaa, koska ne tarjoavat elinympäristön myös punkeille. Osan puistosta voisikin jättää nurmelle ja osan kedoksi. Lisäksi kedon luontoarvoista voi kertoa pienellä infotaululla.”

Skanskan ympäristöasiantuntija Lotta Kamunen muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ei aina tarkoita lisäkustannuksia.

Hyviä ratkaisuja luonnolle ja kukkarolle

Skanskan ympäristöasiantuntija Lotta Kamunen pohtii, että kyse on uudenlaisesta ajattelusta. Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ei aina tarkoita lisäkustannuksia.

Skanska on löytänyt hankkeisiinsa jo useampiakin sekä luonnolle että kukkarolle ystävällisiä ratkaisuja.
”Olemme esimerkiksi käyttäneet tienvarsiniittyjä,­ jotka vaativat leikkauksen vain kerran vuodessa, kun maisemanurmet leikataan jopa kolme kertaa vuodessa”, Kamunen kertoo.

”Hyödynnämme viherrakentamisessa alueen omaa kasvillisuutta ja puita siemenpuina istutusten sijaan. Hakattavia puita ei aina kuljeteta pois, vaan ne voidaan siirtää toisaalle samalla alueella tarjoamaan la­ho­­puita niitä elinympäristössään tarvitseville eliöille.”

”Rakennusliikkeet eivät voi saada yksin aikaan muutosta. Olennaista on, että myös sijoittajat ja asiakkaat ryhtyvät vaatimaan uudenlaisia toimia”, korostaa GRK:n kehitysjohtaja Riina Rantsi.

Kaikki tarvitaan mukaan

GRK:n kehitysjohtaja Riina Rantsi korostaa – muiden haastateltavien tavoin – koko toimitusketjun merkitystä.

”Rakennusliikkeet eivät voi saada yksin aikaan muutosta, sillä ne tekevät, mitä asiakas tilaa. Olennaista on, että myös sijoittajat ja asiakkaat ryhtyvät vaatimaan uudenlaisia toimia.”

Perinteisesti muutoksia pyritään saamaan sääntelyllä. Rantsi uskoo enemmän esimerkiksi EU-taksonomian mahdollisuuksiin.

”Ratikkahankkeissa taksonomialla on jo ollut merkitystä. Se saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa laajemminkin infra-alan rahoitukseen.”

Hän lisää hyvien käytäntöjen listaan ekologiset käytävät, joiden avulla eläimet voivat siirtyä pirstoutuneessa ympäristössä alueelta toiselle.

”Maankäytössä ja -siirroissa on myös esimerkiksi tärkeää toimia tavalla, mikä ei edistä vieraslajien leviä­mistä”, Rantsi mainitsee toisen esimerkin.

Teksti Matti Välimäki kuvat Adobe, GRK, Luke, RT ja Skanska