Rakennusalalla puhutaan paljon­ turvallisuudesta. Kypäristä, kaiteis­ta tai putoamissuojauk­sista. Silti liian usein vaietaan yhdestä ratkaisevasta tekijästä, uskalluksesta avata suu.

Psykologinen turvallisuus tarkoittaa työilmapiiriä, jossa työntekijä voi kysyä, kyseenalaistaa ja kertoa virheistä ilman pelkoa nöyryytyksestä tai leimautumisesta. Kun työ­ympäristö on fyysisesti vaarallinen, hierarkkinen ja aikataulupaineinen, vaikeneminen voi johtaa vakaviin seurauksiin.

Moni työtapaturma olisi voitu estää, jos joku olisi uskaltanut sanoa ääneen ”Tämä ei näytä turvalliselta” tai ”Älä tee noin”. Tai jos virheestä olisi voitu kertoa ajoissa ilman pelkoa syyllistämisestä. Sama pätee laatuun, jos ei uskalleta kysyä. Virheet eivät synny ­siitä, että niistä puhutaan, vaan siitä, että niistä vaietaan.

Silti rakennusalalla elää monin paikoin yhä kulttuuri, jossa kysyminen tulkitaan osaamattomuudeksi ja virheen esiin nostaminen syyttämiseksi. Tämä on kallista inhimillisesti ja taloudellisesti.

Psykologinen turvallisuus on myös vetovoima- ja pitovoimatekijä.

Psykologinen turvallisuus näkyy työmaan arjessa hyvin konkreettisesti. Siinä, uskalletaanko raportoida vaaratilanne, vaikka se paljastaisi kollegan virheen. Siinä, voiko työntekijä kyseenalaistaa ratkaisun viikkopala­verissa kaikkien kuullen. Siinä, kuunnellaanko aliurakoitsijaa tai uutta työntekijää työmaan hektisessä arjessa. Ja ennen kaikkea siinä, miten esihenkilö tai työyhteisö reagoi, kun joku uskaltaa nostaa asioita esille.

Eikä tämä ole pelkästään työmaiden ongelma. Kuinka usein olet itse uskaltanut huomauttaa kollegalle ratissa, että puhelin pois kädestä ja keskity ajamiseen, kun hän lukee viestejä? Onko mikään viesti niin arvokas, jos jotain sattuu?

Johtamisella on tässäkin ratkaiseva rooli. Johtajan ei tarvitse tietää kaikkea, mutta hänen täytyy osoittaa omalla esimerkillään, että kysymykset ja huolenaiheet ovat tervetulleita. Nöyryys ja kuunteleminen eivät heikennä johtajuutta, päinvastoin ne vahvistavat sitä.

Jos rakennusala olisi urheilujoukkue, Talon­rakennusteollisuuden alueasiantuntija Kati Kuoksa olisi kapteeni, joka huolehtii, että pelaajat tietävät pelisäännöt ja haluavat pysyä kentällä.