MH-Kivi tutkii aktiivisesti merikiviaineksen hyödyntämistä. Yhtiö arvioi, että meri­hiekan käyttö alkaa olla kannattavaa betonin valmistuksessa etenkin pääkaupunki­seudun markkinoille.

Viimeksi Suomessa nostettiin merihiekkaa ja merisoraa laajamittaisesti Helsingissä Vuosaaren sataman rakentamiseen vuosina 2004 – 2008. Ruoppaus tapahtui valtion omistamalla vesialueella Itä-Tontun ja Soratontun lähellä.

Viime kesänä Metsähallituksen tytäryhtiö MH-Kivi Oy toteutti koenoston samalla paikalla.
Metsähallitus hallinnoi tytäryhtiöineen merikivi­ainesvarantoja valtion vesialueilla, jotka käsittävät suurimman osan on rannikosta.

Metsähallitus myi vuonna 2013 osan silloisen tytär­yhtiönsä Morenia Oy:n liiketoiminnasta. Jäljelle jääneestä osasta perustettiin nykyinen MH-Kivi Oy. Silloisen Morenian toimintaan kuului kiviainesjalosteiden toimittaminen asiakkaille. Myynnin jälkeen Metsähallitus on keskittynyt ainoastaan vuokraamaan kiviainesvarantoja muille toimijoille tytär­yhtiönsä MH-Kiven kanssa.

Merikiviaineksia ryhdyttiin kartoittamaan Suomessa 1950-luvulla. 1980-luvulla siitä tuli järjestelmällistä, ja samalla vaadittiin vesilupaa. Ennen 1960-lukua merihiekkaa ja merisoraa sai siis kuka ­tahansa nostaa vapaasti.

Merihiekan ja -soran pyöreys ja koko tekevät niistä sopivia betonin valmistukseen seulonnan jälkeen. Mereltä nostetulta kiviainekselta edellytetään kelpoisuuden osoittamista, joka tarkoittaa ensisijaisesti CE-merkintää.

Koivusaari ja Finnoo tähtäimessä

”Viime kesän näytteet tutkittiin ja ne saivat CE-merkinnän betonin valmistukseen. Nyt, kun pääkaupun­ki­seudulle haetaan hiekkaa ja soraa betonin raaka-aineeksi yhä kauempaa, merihiekan hyödyntäminen
alkaa olla kannattavaa alue- ja satamarakentamisen ohella myös betonin valmistuksen tarpeisiin. Kuljetuskustannukset ja hiilidioksidipäästöt vähenevät, kun kuljetusmatka lyhenee”, kertoo MH-Kiven toimitusjohtaja Harri Saxlund.

Saxlund näkee Helsingin Koivusaaren ja Espoon Finnoon eli Suomenojan hyvinä lähitulevaisuuden aluerakentamisen kohteina, joissa merihiekka ja -sora ovat kilpailukykyisiä.

Merikiviaineksen hyödyntäminen tarvitsee kuitenkin ruoppausaluksen purkupaikan sekä tukitoimintoalueet. Tämä kannattaisi huomioida jo kaavoitusvaiheessa nykyistä paremmin.
Merikiviaineksen nosto edellyttää suuria määriä kannattaakseen. Itä-Tontin ja Soratontun luona on luvitettua merikiviainesta viisi miljoonaa kuutiometriä.

Ottotoiminnalla on lukuisia haitallisia ympäristö­vaikutuksia muun muassa pohjaeliöstöön, linnustoon, luontotyyppeihin ja veden samentumiseen. Siksi vesilain mukaisiin lupiin sisältyy määräyksiä, joilla vähennetään hankkeesta koituvia haittoja.

Hiekka toimii myös energiavarastona

MH-Kivellä on Loviisan Pernajan merialueella toinen valmiiksi luvitettu nostoalue odottamassa käyttöä. Metsähallituksen ensimmäistä omaa merituulivoimapuistoa suunnitellaan Korsnäsiin Pohjanmaalle. Sen rakentamisessa on tarkoitus käyttää Pohjanlahden merihiekkaa- ja -soraa.

Metsähallitus selvitti merihiekan nostamista Pohjanlahdella parikymmentä vuotta sitten. Kysyntä, laatu ja kannattavuus ”eivät asettuneet kohdalleen”.

”Nyt tutkimme aktiivisesti merikiviaineksen­ hyödyntämistä. Eräs mahdollisuus on aurinko- ja tuuli­voiman ylituotannon varastointi siihen lämpöenergiana. Tarkoitus on käyttää sitä myös ennallistamiseen luomalla meriajokkaan kasvupaikkoja ja kalojen kutualueita.”

Meriajokas muodostaa laajoja vedenalaisia niittyjä rannikkovesien hiekkapohjille.

Itä-Tontun ja Soratontun alueelta on imuruopattu merihiekkaa ja meri­soraa paitsi Helsingin Vuosaaren sataman täyttöihin myös uponneen Estonia-aluksen tukemiseen Utön lähistöllä.

Vedenalaisia kallioita ei louhita

Merenpohjassa ja kuivalla maalla olevien harjujen hiekka- ja soravarannot syntyivät, kun jääkausi kulutti kallioperää ja muokkasi siitä irronnutta ainesta.

”Merihiekkaa ei kannata käyttää suuria määriä toisarvoisiin kohteisiin kuten täyttöihin. Se olisi vähenevien luonnonvarojen tuhlaamista. Ainakin sitä pitää tarkasti arvioida”, korostaa erikoisasiantuntija Mika Räisänen Geologian tutkimuskeskuksesta.

Geologisen tutkimuskeskuksen arvion mukaan merenpohjan hiekka- ja soravarannot ovat 2 – 3 miljardia kuutiometriä, mikä vastaa noin 50 vuoden kiviainesten käyttömäärää Suomessa. Mantereella hiekka- ja soravarannot ovat 48 miljardia kuutiota. Ympäristön takia kaikkea ei kuitenkaan pystyttäisi hyödyntämään.

Rakentamisessa mennään kohti kallioiden hyödyntämistä. Kallioita on myös meressä, mutta niiden
louhi­mista ei ole otettu esille. Räisänen muistuttaa, että kallioiden kivilajien tutkimista ennen louhintaa kannattaa lisätä. Silloin esimerkiksi arvokkaat kovat kivilajit pystytään hyödyntämään kantaviin rakenteisiin ja asfalttiin.

Teksti Riitta Malve Kuvat Roni Lehti / MH-Kivi

Muutoksen tuulet -sarja käsittelee rakennussektorin uudistumista ja teknologian kehittymistä. Sarjan edelliset osat ovat luettavissa myös tältä sivustolta.