Maatutkaluotaus on todettu suhteellisen toimivaksi apuvälineeksi maankäytön suunnittelussa.

Maatutkalla on ollut käyttöä Helsingissä,­ Turussa ja muissa vanhoissa kaupungeissa. Kaavaosastoilta ei useinkaan löydy tarkkaa historiallista tietoa kunnallis­tekniikan rakentamisvaiheista.

Tutkasignaalin käyttö on omiaan spesifeissä maarakennuskohteissa, joissa esimerkiksi epäillään tuntemattomia kaapelointeja ja putkistoja. Eniten viime vuosina ovat kehittyneet signaalien perusteella maanalaisia rakenteita mallintavat 3D-ohjelmistot.

Suomen Maatutkapalvelu Oy:n maanmittausinsinööri Tero Mäkinen tekee työkseen maatutkaluo­tausta. Hänellä on tapana heti kättelyssä varoittaa asiakasta epävarmuuksista, jotka liittyvät kohteen tutkakuvan tulkitsemiseen.

”Jos sen jälkeen asiakas on vielä kiinnostunut, jatke­taan keskustelua tutkausmenetelmän eduista”, Mäki­nen sanoo.

Toppuutteluista huolimatta yrityksellä riittää joka viikko uusia tutkittavia kohteita.

Tutkausta Metsäläntiellä Helsingissä: jossain kulkee putki asfaltin alla.

Kokemus auttaa tulkitsemisessa

Maatutkalla nenän eteen näytölle saatava data on pystyttävä tulkitsemaan, jotta sillä on merkitystä ­rakennusprojektin suunnittelussa. Tähän, jos mihin, auttaa kokemus.

Maatutkainformaation avulla pyritään selvittä­mään kohteen tierakenteiden vahvuudet alkaen ­asfalttikerroksen paksuudesta päätyen maan alla kulkevaan infraan, jota voi olla useissa eri kerroksissa ­jopa yli 100 vuoden ajalta.

Laaja ymmärrys tutkauksesta

Mäkisen työtoveri ja appiukko Leevi Koponen on maatutka-alan pioneeri 1980-luvulta lähtien.
”Tutkalaitteistojen hallitsemisen lisäksi on ymmärrettävä geologian ja infrarakentamisen peruslähtökohtia laajasti, jotta kuvien tulkintaa pystyy tekemään menestyksellisesti”, Koponen kiteyttää tärkeimmän oppinsa.

Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan diplomi-­insinööri Olli Sihvola tuntee maanalaisen infran tutkin­tatekniikat. Hän toimii projektipäällikkönä Krea­te Oy:n väylärakennusyksikössä, joka on käyttänyt tiehankkeissa kartoitusapuna maanalaisten raken­teiden maatutkausta.

Sihvola painottaa, että tutkattujen kaapelien ja putkien havaitseminen aineistosta riippuu vahvasti käytettävästä tekniikasta ja laitteistosta.

”Ennen kuin lähdetään mihinkään maastoon tutkaamaan, niin pitää olla selvyys siitä, mitä halutaan selvittää. Ei ole kustannustehokasta selvittää aina kaikkea ja laittaa kalleinta mahdollista kalustoa kentälle”, Sihvola sanoo.

Ulvilalaisen RC-Infra Oy:n ­SIR-30-maatutkalaitteisto 1GHz:n ja 2 GHz:n ilmavaste­antennilla sekä 400 MHz:n maavasteantennilla voi selvittää muun muassa rumpu­kiilausten ja pengerpaksuuk­sien vaatimustenmukaisuuden.

Yhdessä tieurakassa korvaamaton

Maatutka-aineistosta on mahdollista havaita kattavasti maanalaiset eri rakenteet. Maatutkan avulla tapahtuvaa kuvantamista Kreaten käyttää apuna ainakin teiden leventämisessä.

Viimeksi Turun kehätien uudistuksessa sekä Seinäjoen ja Lapuan välisellä tieosuudella on käytetty kolmiulotteista tutkakuvantamista kartoitettaessa maanalaisia rakenteita.

Maanalaisten kaapelointien osalta Sihvola toteaa, että varsinkin maavoimien ja merivoimien kaapeloinnit menevät missä menevät, ja niistä tietää vain puolustusvoimat itse.

Espoon Keilaniemessä Kehä I:n uudelleenlinjauksessa alueelta löytyi maasta puolustusvoimien kaapelointeja.

3D-kuvaa jopa 20 metristä

Uuden sukupolven maatutka tutkii maaperää jopa 20 metrin syvyydeltä. Maatutka lähettää maaperään signaalia, joka peilautuu eri maan materiaaleista takaisin tutkan vastaanottimeen. Jopa kallion paksuuden mittaukset ovat nyt mahdollisia.

Datan 3D-renderöinnissä maanalaisista kohteista­ piirtyy laitteen ruudulle tutkittavissa oleva kolmiulotteinen kuva.

Suomessakin käytetty US Radarin maatutka toimii hyvin kolmella eri taajuusalueella. Tavallisimmat käytetyt taajuudet sivuavat sähkömagneettisessa spektrissä ultravioletin ja röntgenin taajuusaluerajaa.
Viime vuosina mittaus on saatu aiempaa teknolo­giaa tarkemmaksi sekä syvyysalueeltaan laajemmaksi.

Teksti Reijo Holopainen Kuvat Suomen Maatutkapalvelu ja RC-infra