Puolivuosisatainen Hailuodon kiinteän liikenneyhteyden odotus päättyy vuoden kuluttua, kun kahden sillan ja pengertieosuuksien kokonaisuus valmistuu. Allianssin kehitysvaiheessa syntyi idea Hailuodon puoleisen työsillan rakentamisesta ennen pengertämistä, mikä lyhensi työmaan kokonaisaikataulua.

Riutun sillan työpengertä on purettu heinäkuusta lähtien. Työmaan naapurissa Hailuodon lautta on laiturissa.

Hailuotoon pääsy autolla tietä pitkin lautan asemesta tai saaren säilyttäminen aitona on puhuttanut Oulun seudulla asuvia sukupolvien ajan. 1980-luvun alussa liikenneministeriö puolsi lausunnossaan lauttayhteyden säilyttämistä. Siltayhteyttä­ ei kuitenkaan tuolloin hylätty, ja vuonna 2007 Tiehallinnon Oulun tiepiiri päätyi kannattavuuslaskelman nojalla suosittelemaan kiinteää yhteyttä. Sen toteuttamiseksi oli ollut esillä myös käytetyn terässillan ­osto patotyömaalta Hollannista.

Hollantilaisten silta päätyi Kaakkois-Aasiaan, ja Oulussa alkoi kiinteän yhteyden suunnittelu. Kymmenen vuoden kuluttua syntyi rahoituspäätös PPP-hankkeelle (Public Private Partnership): tällaisessa elinkaarimallin mukaisessa projektissa yksityiset yritykset tekevät tiivistä ja pitkäaikaista yhteistyötä julkisen sektorin tilaajan kanssa. Ennen luvitusta oli arvioitava rakentamisen ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset Hailuodon Natura-alueen eläin- ja kasvilajistoon, sekä mallinnettava muuttuvat veden virtaukset.

Jukka Päkkilä ja Terhi Honkarinta toimivat HAIKI-­allianssin projektipäällikköinä Väylävirastossa.

PPP-hanke vaihtui kuitenkin lopulta budjettirahoitteiseksi allianssiksi, nimeltään HAIKI (Hailuodon kiinteä yhteys). Kun alkuvuodesta 2020 saatiin vesilupapäätös, päästiin kilpailuttamaan allianssitiimejä. GRK Suomi Oy:n, A-Insinöörit Suunnittelu Oy:n ja AFRY Finland Oy:n tiimi voitti kisan ja pääsi tilaajana­ toimivan Väyläviraston kanssa valmistelemaan toteutusvaihetta.

Yli kahdeksan kilometriä pitkä kiinteä yhteys on pääosin pengertietä. Molemmat sillat ovat yli 700 metriä pitkiä: Riutun silta on lähellä mannerta, korkeampi Huikun silta lähellä Hailuotoa.

”Kehitysvaiheelle oli vesilupapäätöksen lainvoimaisuutta odotellessa kaksi vuotta aikaa. Tänä aikana syntyi useita suunnitelmien parannusehdotuksia. Yksi tärkeimmistä (parannuksista) kustannusten ja aikataulun kannalta oli Huikun sillan työsillan rakentaminen mereen ennen kuin penger oli edennyt sillalle asti”, kertoo Väyläviraston projektipäällikkö Jukka Päkkilä.

Näin Huikun sillan rakentaminen alkoi varhaisemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa.

Melkoinen rekkaralli

Työmaa käynnistyi loppukeväästä 2024 mantereen puoleisen penkereen rakentamisella. Alkoi yli miljoonan kuutiometrin rekkaralli 45 kilometrin päästä Kiimingin ja Muhoksen kolmelta louhokselta. Loppukesällä 2025 kolme neljännestä massoista oli jo tienpenkereessä. Riutun sillan kansi­ ­valettiin toukokuussa yhden työviikon kestoisena ­valuna.

”Merivedellä tai glykolilla jäähdyttäen piti pitää massan valunaikaiset lämpötilat hallinnassa. Muutoinkin on kelien kanssa pärjätty: yhtään taukopäivää ei ole tarvinnut säiden takia pitää, vaikkakin nostoja on pitänyt ajoittaa tuulien ehdoilla”, Päkkilä toteaa.

Riutun sillan rakentamisessa on käytetty työpengertä työsillan sijasta. Työpengertä alettiin purkaa heinäkuussa.

Heikki Partanen Steel Groupista monitoroi tunkkausta, jossa vetovoimat kahdella tunkilla nousevat yhteensä yli yhteen meganewtoniin.

Siltojen rakenteissa käyttöolosuhteet on pitänyt ottaa tarkasti huomioon. Jääkuormien­ suuruus on määritetty tarkasti mallinnuksilla, ja vesirajassa betonirakenteet on muotoiltu kartiomaisiksi. Tällä tavoin jää saadaan murtumaan sen sijaan, että se kuormittaisi rakennetta koko puristusvoimallaan. Nämä ”jäänsärkijöiksi” kutsutut siltapilarien levennetyt alaosat kiinnittyvät alareunastaan paalutettuihin pilarianturoihin.

Merialue on matala. Veden syvyys siltojen ja pengertien kohdalla on 2–6 metriä. Syvintä on Huikun sillan luona.

GRK:n siltatyönjohtajalla Aleksi Koskella riittää kiirettä nyt etenkin Hailuodon edustalla. Taustalla on käynnissä Huikun liittopalkkisillan tunkkaus.

Vaativia valuja

Vedenalaisten betonirakenteiden valu on ollut yksi työmaan vaativimmista vaiheista.

”Huikun sillan perustukset oli valettava työsillalla­ kootun riippukasuunin avulla. Nostettuamme riippukasuunin veteen rakensimme­ sen päälle kannen, jonka päältä paalut lyötiin maahan kasuunin pohjassa olevien reikien kautta. Paalutuksen jälkeen reiät tilkittiin, ja kasuunin pohjabetoni valettiin sukeltajatyönä. Pohjabetonin lujituttua kasuuni tyhjennettiin vedestä, ja kasuunin ollessa tyhjä vedestä työskentelimme meriveden pinnan alapuolella vedettömässä kasuunissa”, kertoo siltatyönjohtaja Aleksi Koski­ GRK:sta.

Rakenteilla oleva Huikun silta: välituet ovat paikoillaan.

Huikun siltaa tunkataan

Elokuuhun 2025 mennessä työmaa oli edennyt vaiheeseen, jossa Huikun siltaa työntöasennettiin eli tunkattiin paikalleen lohko kerrallaan. Tunkkaus sisältyy teräspalkkien toimituksesta ja asennuksesta vastaavan Steel Groupin hankintakokonaisuuteen.

Kaksi tunkkia siirtää teräspalkistoa paikalleen kuuden metrin tuntinopeudella. Yhden lohkon osalta koko operaatio vie runsaan vuorokauden. Teräsrakenne täydentyy liittorakenteeksi, kun ontot palkit valetaan täyteen betonia.

”Myös liittopalkkisillalle saadaan sadan vuoden käyttöikä. Tulevaa ylläpitoa helpotetaan sillä, että teräs on säänkestävää laatua, minkä lisäksi pinta maalataan”, Jukka Päkkilä kertoo.

Huikun silta rakentuu tunkkausmenetelmällä.

Liikennekäytössä ensi vuonna

Työmaa valmistuu syksyyn 2026 mennessä, jonka jälkeen uusi kiinteä yhteys avataan liikenteelle. Tavanomaisen kahden vuoden takuuajan asemesta rakennetulle lopputulokselle on määritelty­ vuoteen 2032 ulottuva jälkivastuuaika. Tänä aikana seurataan myös toteutuneen hankkeen ympäristövaikutuksia.

Vaikka hanke valmistuu, paikallisten asukkaiden mielipiteet luultavasti jakautuvat puolesta – vastaan -akselilla vielä pitkään. Tuhannen asukkaan Hailuoto ehkä menettää jotain saariluonteestaan, mutta se pystyy itsenäisenä kuntana säätelemään sitä, mitä saarella tulevaisuudessa rakennetaan ja mihin.

Teksti Vesa Tompuri Kuvat Vesa Tompuri ja Väylävirasto