Lasin käyttö rakennusmateriaalina kasvaa nopeasti kaikkialla maailmassa. Osittain siihen vaikuttaa tornitalobuumi: varsinkin korkeissa julkisissa kohteissa ja liikerakentamisessa lasi alkaa olla dominoiva materiaali niin sisätiloissa kuin julkisivuissa.

Lasialan kasvuun vaikuttaa rakentamisen lisääntyminen varsinkin pääkaupunkiseudulla sekä Lahdessa ja Tampereella. Turussa lasirakentajia työllistää myös laivapuoli.

Tänä päivänä lasi kilpailee täysillä muiden rakennusmateriaalien kanssa. Mekaanista rasitusta ja lämpötilaeroja hyvin kestävä karkaistu turvalasi on monia muita rakennusmateriaaleja paloturvallisempaa ja pitkäikäisempää. Karkaisutekniikoiden ansiosta lasielementit voivat olla jopa 18 metriä pitkiä.

Lasi on lumonnut myös omakotirakentajat.

”Entistä enemmän halutaan luonnonvaloa ja maisemaa. Se näkyi hyvin viime kesän Mikkelin asuntomessuilla. Siellä oli omakotitalo, jonka julkisivun pinnasta 45 prosenttia oli lasia”, kuvaa kehitystä Suomen tasolasiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Jenni Heikkilä.

Uudet lasit pienentävät energiakustannuksia. Lämmöneristävyyttä voidaan parantaa laittamalla lasipintojen väliin kaasua, esimerkiksi argonia, ja lisäämällä lasikerrosten määrää. Ikkunat eivät hohkaa kylmää, kun käytetään sähkölämmitteisiä lasielementtejä. Lämpö pystytään pitämään sisällä tai ulkona myös erilaisilla pinnoitteilla.

Hyvien ominaisuuksien ja arkkitehtuurin lisäksi lasin suosion kasvuun vaikuttaa hinta. Lasi alkaa olla yksi halvimpia julkisivumateriaaleja. Heikkilä pitää lasia kilpailukykyinen varsinkin isoissa lasipinta-aloissa, jolloin kannattaa valita sähkölämmitteinen eristyslasielementti:

”Siinä säästää, kun investoi laseihin eikä LVI-laitteisiin, kuten lattiapuhaltimiin. Samalla arvokasta lattiapinta-alaa jää muuhun käyttöön.”

”Näin on, vaikka moni ei siihen usko”, toteaa lahtelaisen kauppakeskus Mailin rakennustyömaalla lasiasennuksia ja lasien liimaustöitä suorittavan Kelo-Marketing Oy:n toimitusjohtaja ja työmaapäällikkö Toni Kelo.

Ammattimiehen hommia

Kelo on pitkän linjan lasirakentaja. Vuonna 1983 perustettu Kelo-Marketing Oy on erikoistunut elastisiin saumaustöihin ja julkisivurakenteiden vesitiiviyteen. Toimenkuvaan kuuluvat muun muassa lasijulkisivujen- ja kattojen SG-saumaukset, elementtisaumaus, märkätilojen silikonisaumaus ja akryylisaumaus.

Suurin osa yrityksen referensseistä löytyy Helsingistä. Kelo-Marketing on tehnyt lasijulkisivujen SG-saumaus- ja liimaustyöt muun muassa Musiikkitaloon ja Sanomataloon. Projektiluonteisesti Kelo-Marketing on ollut mukana entisen Neuvostoliiton, Baltian maiden ja Ruotsin alueella. Kelon merkittävin projekti on ollut Moskovassa kauppakeskus Gostinyi Dvoriin tehty Euroopan suurin sähkölämmitteinen lasikatto. Lasirakentamisen opit on hankittu 1980-luvun puolestavälistä lähtien Amerikassa.

”Jenkeissä opin, että varsinkin lasiliimauksessa pohjatyöt pitää tehdä huolella. Silloin lopputulos on kestävä. Tarkoitushan on se, että liimaamalla lasi pysyy seinällä sata vuotta.”

Lasi on vaativa materiaali. Varsinkin korkeiden rakennuksien julkisivutöissä lasirakentaja tuntee pienuutensa. Kelo muistelee, että 1980-luvulla lasielementit Seattlen korkeimman rakennuksen seiniin asennettiin riipputelineestä käsin. Kun pienemmissä taloissa piti tarkistaa jotakin, käytössä olivat normaalit vuorikiipeilijän vehkeet tai niin sanottu puosuntuoli. Köydet riittivät 30 kerrokseen.

Tänä päivänä käytössä ovat 1 500 kiloa nostavat akkukäyttöiset kaksipiiriset imukupit. Asentajat käyttävät myös käsi-imukuppia, joka on kiinni riipputelineen vaijerissa ja pitää telineen paikallaan:

”Jos sinulla on 15–20 kerrosta vaijeria ylöspäin, niin ei tarvitse kuin sormella tökätä seinään niin riipputeline heilahtaa metrien päähän.”

Kelo pitää lasirakentamisen suurimpana riskitekijänä tuulta, joka nappaa isot lasit kiinni. Nostovaiheessa se on muistettava myös asentaessa.

”Joskus itseänikin hirvittää, kun tuuli tarttuu nostettavaan lasiin ja pyörittää sitä ihan järjettömästi. Mutta kuitenkin tietää, että vaikka puolet imukupeista lakkaisi toimimaasta, silti lasi pysyy kiinni.”

Tuuli huojuttaa jonkin verran myös itse rakennusta ja liikuttelee lasielementtejä. Tarvittava julkisivulasien joustavuus saavutetaan liimasauman paksuudella, joka on määritelty standardeissa. Normaalisti liimasauma on 6 mm paksu. Oikein isoissa laseissa se on 8 mm, ettei tule leikkausvoimia, jotka repisivät lasit irti.

Kauppakeskus Mailissa kaikki eristyslasiseinät ovat piilokiinnityksellä, ja lasielementtien välissä on sääsuojasaumaus. Lasiliimauksissa käytetään vain silikonia, ettei UV-säteily pääse lasin läpi, ellei lasi ole taustamaalattu tai printattu. Silloin voi liimata myös polyuretaanilla tai MS-polymeereillä.

Työmaapäällikkö joutuu pitämään erityisesti silmällä sitä, että kaikki pysyy ehjänä. Vaikka lasi on karkaistua turvalasia, sen siirtämistä paikasta toiseen työmaalla pyritään välttämään. Tehtaalta työmaalle lähtevä lasikuorma pakataan yleensä niin, että isommat ruudut ovat pohjimmaisina. Työmaalla tilanne voi kuitenkin vaatia, että isot on otettava ensin. Silloin laseja joudutaan siirtämään pukilta toiselle.

”Sellaista ei millään haluaisi tehdä, mutta ikävä kyllä joudutaan tekemään. Siinä on aina rikkoutumisvaara, ja lisäksi se vie paljon aikaa. Täällä Mailissa Raklan tehtaalta Tampereelta tulevat lasikuormat puretaan parkkipaikalle”, Kelo sanoo.

Lasi vaatii varovaisuutta myös projektin muilta urakoitsijoilta. Kelo nauraa, että kun asennetaan isoja laseja, kukaan ei halua olla lähellä.

Yleensä asennusaikataulu pitää ja töihin päästään sovittuna aikana. Isoissa projekteissa, kuten esimerkiksi Helsingin Kalasatamassa, jossa Kelon yritys on ollut aliurakoitsijana, kaikki tekijät eivät silti välttämättä ole tietoisia toistensa hommista.

”Viimeksi kun kävin siellä, töihin ei päästy, kun 50 metrin päässä työkohteesta oli menossa ison nosturin kasaaminen. Tunnin odottamisen jälkeen piti lähteä lasien kanssa takaisin Lahteen. Parin päivän päästä oli uusi yritys.”

Lähestyvä talvi hankaloittaa ennen kaikkea nostoja, koska imukuppien pito voi pakkasella kärsiä.

Myös liimaaminen on kylmänä vuodenaikana vaativampaa, vaikka silikoni pysyy pakkasellakin notkeana. Kelon mukaan SG-liimauksiin talvisaikana on saatava silikonin valmistajan lupa. Yleensä talviliimauksia pyritään välttämään.

Kasvu jatkuu

Kelo-Marketing on ollut mukana Mailin rakentamisessa alusta lähtien. Yritys työllistää noin 15 työntekijää aliurakoitsijat mukaan lukien. Tampereella Kelo-Marketing tekee SG-saumauksia Teräselementti Oy:lle Ratina-kauppakeskuksella.

Kelon mukaan kilpailu lasialalla on veristä. Heikkilä kertoo, että sen jälkeen, kun 2009 Suomessa loppui lasin valmistus, kaikki tasolasi tulee ulkomailta. Suomessa sitä vain jatkojalostetaan.

”Baltian maista ja Puolasta tulee sekä lasia että sen asentajia tai koko paketti. Hinnan täytyy olla kilpailukykyinen. Kilpailukyky turvataan myös laadulla ja palvelulla eli mitoitetaan oikein, tehdään lasit asiakkaan toivomuksen mukaan, toimitetaan ja asennetaan kunnolla.”

Kelo kehuu, että hänen yrityksellään on aina töitä riittänyt. On vakiintunet asiakkaat, ja homma on aina hoitunut. Hän uskoo lasirakentamisen kasvuun, jota vauhdittaa alan kehitys. Liimausaineet ovat entistä pitkäkestoisempia.

Tänä päivänä SG-liimasilikonin teoreettinen kestoikä on yli sata vuotta. On todettu, ettei UV pysty vanhentamaan silikonisaumaa niin kuin esimerkiksi polyuretaania. Silikoni tarttuu kunnolla, jos on oikeat esikäsittelyaineet ja puhdistustyö on tehty huolella.

Lasiin tulee koko ajan uusia ominaisuuksia. Digitekniikan avulla lasiin voidaan laminoida vaikka tv-ruutu. Lasijulkisivuja pystytään rakentamaan mediafasadeiksi, jolloin talon julkisivusta voikin tulla mainosalusta. Kauppakeskus Mailin katoksiin asennettavissa ruuduissa on lasin karkaisuvaiheessa tehdyt printtikuvat.

”Lasirakentamisessa nälkä kasvaa koko ajan syödessä. Tuntuu, että mahdollisuudet ovat rajattomia. Kun aurinkopaneelit tulevat tehokkaammiksi ja valoa läpäiseviksi, koko lasipinta kerää energiaa. Silloin aurinkopaneeleista koostuvassa julkisivussa lasi ja paneelit muodostavat yhtenäisen pinnan”, Kelo visioi.

 

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Jani Mahkonen