Tässä tietoiskusarjassa käsitellään ajankohtaisia rakentamismääräyksiä. OSA 3/5 (2016).

Kaatopaikkajätettä koskevat määräykset kiristyvät vauhdilla. Suurimmat hyödyt saa ehkäisemällä jätteen synty jo suunnittelu- ja hankintavaiheessa.

Hankinnat tulee tehdä yhteistyössä työmaaorganisaation kanssa. Työmaalla säästömahdollisuudet lisääntyvät kasvattamalla lajittelua.

Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista rajoittaa orgaanisen jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Orgaanisella aineksella tarkoitetaan biohajoavaa ja muuta orgaanista ainesta, kuten paperia, pahvia, muovia ja puuta. Kiellettyä on yli kymmenen prosenttia biohajoavaa ja muuta orgaanista ainesta sisältävän tuotanto- ja yhdyskuntajätteen sekä niiden käsittelyssä syntyvän jätteen sijoittaminen kaatopaikalle.

Asbestijätteet, teräspölyt, hitsauskuonat ja lievästi pilaantuneet maat sekä ylijäämämaat, hiekoitus-, valu-, hiekkapuhallus- ja välppähiekat sekä muut pääosin kiviainespitoiset jätteet voidaan jatkossakin loppusijoittaa kaatopaikalle.

Biohajoavan jätteen kielto vähentää kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrää. Lakimuutoksen tarkoitus on paitsi pienentää metaanipäästöjä myös edistää jätteiden hyödyntämistä. Yleisten sopimusehtojen mukaan jokaisen urakoitsijan urakkaan kuuluu syntyvien jätteiden lajittelu ja poisto.

”Jäte on hyödynnettävä aineena tai energiana. Kaatopaikalle sijoitettavan hyödyntämiskelvottoman jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus on selvitettävä. Kaatopaikalle sijoitetaan esikäsiteltyä jätettä, jonka kaatopaikkakelpoisuus on selvitetty asetuksen mukaisesti asiantuntijalaboratoriossa”, selventää neuvotteleva virkamies Ari Seppänen ympäristöministeriöstä.

Jäte tulee lajitella syntypaikalla ja ohjata hyödynnettäväksi. Sekajätettä ei enää sijoiteta kaatopaikalle. Lajitteluhylkynä syntyvä sekajäte on esikäsiteltävä siten, että se täyttää kaatopaikkakelpoisuuden vaatimukset.

”Käytännössä hylkyjätekuormaa ei kuljeteta kaatopaikalle vaan esikäsittelylaitokseen.”

Teksti Risto Pesonen, kuvat Shutterstock