Rakennustaito
RT 06/2017 | 1.12.2017
Tapasin valmentajan helsinkiläisessä hotellissa marraskuun toisella viikolla. Jo kauas näkee, että miehestä huokuu karismaa. Jokainen ohikävelijä katsoi kunnioittavasti Suomen yhtä tunnetuinta jääkiekkovalmentajaa. Ja rakennusmestaria.
Minulla oli ajatuksena kysyä muutamia kysymyksiä, mutta enpä tainnut niihin oikein kahden tunnin aikana ennättää. Jortikalla tarinaa riitti. Ja erittäin mielenkiintoisia, kerronnasta ei meinannut tulla loppua.
Kun Hannu Jortikka aloitti valmentamisen pelaajauran jälkeen 1980-luvun alussa, maailma oli varsin erilainen. Jääkiekkoa ei tuolloin katsottu ammatiksi, se oli harrastus muiden touhotusten joukossa. Tänään jääkiekko on oikea ammatti, mistä hyvä pelaaja tai valmentaja voi tienata keskivertoa paremmin.
Vuonna 1983 Jortikka oli töissä Turun kaupungin rakennusvalvonnassa, kun Oulusta tiedusteltiin hänen halukkuuttaan valmentaa paikallisia B-junioreita. Oulussa olisi Kärppien tuolloisen voimamies Paavo Pikkaraisen mukaan kaupungilla osaavalle mestarille myös töitä.
”Valkoinen kypärä on kuljettanut elämääni, ennen kuin aloitin kokopäivätoimisen valmentamisen”, Jortikka kiittää ja ynnää varsinaista ammatinvalintaansa.
Oulussa meni kolme kautta, minkä jälkeen valmentaja muutti Hämeenlinnaan coachaamaan silloin ykkösdivisioonassa pelannutta Hämeenlinnan Pallokerhoa. Samoin työpaikka vaihtui Oulun kaupungista Hämeenlinnan kaupungin virkaan.
Ensimmäisen kerran valmentaja otti ohjat käsiinsä kotikaupunki Turussa vasta vuonna 1988. Myös tuolloin virka siirtyi Hämeenlinnasta Turkuun. Rakennusmestari oli virassaan Aurajoen rannalla vielä kolme vuotta – samana aikana Jortikka voitti valmentajana kolme Suomen mestaruutta peräkkäin. Kukaan muu valmentaja ei ole yltänyt samaan suoritukseen vieläkään.
Vielä vuosina 1998–2001 Jortikka uusi tempun voittaen kolme Suomen mestaruutta turkulaisten peräsimessä. Myös Midaksen kosketus -lempinimen saanut valmentaja on kerännyt uransa aikana voittoja; kuusi Suomen mestaruutta, Nuorten maailmanmestaruus ja tukku muita sijoituksia muun muassa kakkosvalmentaja Calgaryn olympialaisissa hopeavuonna 1988. Jortikka on valmentanut Suomen lisäksi Ruotsissa, Sveitsissä ja Venäjällä.
”Olen yhdyskuntateknikko. Tiesin hyvin varhain, että menen rakennuslinjalle tekuun. Olin jo nuorena kesät kaupungilla töissä. Ja isäni muistutti aina: ”poika ei tuolla jääkiekolla pärjää”, turkulainen muistelee. Kun peliura päättyi jo varhain loukkaantumiseen, Hannu haki ja pääsi kouluun. Ja näin valkoinen kypärä ja virka kulkivat mukana ensimmäisen kymmenen vuotta aina uudelle pelipaikkakunnalle.
Nykyisellään Jortikka viettää paljon aikaa toisella asunnollaan Espanjan Malagassa. Puheiden perusteella ei saa selvää, että kummassa maassa herra viettää enemmän aikaa. Espanjassa ainakin kelit ovat kohdillaan ja uudenlaista verkostoa on alkanut syntymään. Hannu on liittynyt Aurinkorantojen Rakentajain yhdistykseen.
”Mukavaa porukkaa, nytkin on matkalaukussa tumma puku mukana, meillä on juhlat tiedossa. Olen viihtynyt retkillä ja erilaisissa kokoontumisissa, hienoa porukkaa”, Jortikka kiittelee.
Jos rakentaminen eroaa Suomessa ja Espanjassa, Venäjällä rakentaminen vasta onkin erilaista.
”Siellä ei välitetä oikein mistään. Jos niitä rakentamisen ”kummallisuuksia” alkaisi listata, mitä Venäjällä näin, niin huhhuh. Esimerkiksi kerrostalossa rappukäytävä voi olla ihan sikolätti, mutta asunnossa loistaa ja kiiltää. Se on se venäläinen kulttuuri, se on niin erilainen mentaali. Sinne päin.”
Neljä kautta Venäjällä opetti paljon. Valmentajan kertoman mukaan matkalla näki todella paljon. Hienoja kaupunkeja, hienoja ihmisiä, loistavia kokemuksia, hyvää lätkää – rikasta aikaa. Venäjällä Jortikkaa muistellaan lämmöllä. Kokenut kehäkettu onnistui paikoissa, joissa moni ei onnistunut. Joukkueet eivät olleet parasta A-luokkaa, vaikka puitteet saattoivatkin loistaa.
Joissain kaupungeissa Jortikasta tehtiin lauluja. Tuttavuussuhteita syntyi, mihin ikinä valmentaja laukkunsa asetti.
”Olen erittäin kiitollinen niille kokemuksille. En olisi missään muussa ammatissa saanut kerättyä vastaavia kokemuksia.”
Mestarivalmentajan mukaan johtaminen Venäjällä ei tuottanut vaikeuksia. Jo mestariaikana Jortikka oppi selviytymisen strategian: ”Itse kun olin työmailla nuorena mestarina, niin etsin aina sen kokeneimman timpurin, häntä kun kuunteli, hommat toimivat. Niiltä kokeneilta ja taitavilta jätkiltä mä opin paljon.”
Venäjällä on totuttu käskemisen kulttuuriin, herran pelko on vahva.
”Jokaiselle pelaajalle pitää sanoa, että mitä tehdään. Siellä on totuttu ylhäältä alas -johtamiseen. Vaikka muualla maailmassa johtaminen on jo muuttunut, Venäjällä se ei ole muuttunut.” Vanhan ajan työmaiden johtaminen sopi sinne.
Jos haluat katsoa kuuden mestaruuden rakennusmestarin huikeaa statistiikkaa, tilastot löytyvät tämän linkin takaa.
Teksti Jari Kostiainen, kuvat Jari Kostiainen ja Suvi Elo/Otavamedia
RIA:n ja RKL:n Yrittäjäseminaarissa käytiin läpi uutta rakentamislakia muun muassa lupaprosessin ja rakennusvalvonnan näkökulmasta. Iltapäivän muita aiheita olivat talouden ja sijoitusympäristön näkymät sekä yrittäjiä koskevat veromuutokset. Johtaja Lassi Järvinen Mandatumista...
RKL saa uuden toimitusjohtajan. Vuodesta 2020 toimitusjohtajana työskennellyt Maria-Elena Ehrnrooth siirtyi kansainvälisten asioiden kehitysjohtajaksi Keskuskauppakamariin. Hänen viimeinen työpäivänsä RKL:ssä oli 29.1.2025. Uutta toimitusjohtajaa haetaan aktiivisesti, kertovat...
PERJANTAI 13.6. Frisbeegolf klo 18.00 (paikalla 17.30)Paikka: KeljonkangasSarjat: M jäsenet, M opiskelijat, N jäsenet ja N opiskelijat. Ei osallistumismaksua. Osallistumisoikeus RKL:n ja RIA:n jäsenillä..Ilmoittautuminen: 10.6. mennessä Antti Kinnunen, antti@akvalvonta.fi LAUANTAI...
RIA:n ja RKL:n Yrittäjäseminaarissa käytiin läpi uutta rakentamislakia muun muas...
RKL saa uuden toimitusjohtajan. Vuodesta 2020 toimitusjohtajana työskennellyt M...
Keskiluokan tarpeisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sanoo kaupunkitutkij...