Vahvasti suojellun Joensuun vanhan kaupungintalon peruskorjaaminen ja muuntaminen museon tarpeisiin on hienovaraista työtä. Suojeltujen rakennusten peruskorjaaminen lisääntyy, ja siksi tarvitaan lisää erityisosaamista ja parempia pohjatietoja kohteista.

Joensuun punatiilinen kaupungintalo valmistui vuonna 1914. Keskustan maamerkin suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen. Etenkin sen tornissa on samoja piirteitä kuin Saarisen piirtämissä Lahden kaupungintalossa ja Helsingin päärautatieasemassa.

Joensuun kaupungin hallinto muutti historiallisesta rakennuksesta uusiin tiloihin loppuvuodesta 2023. Entiseen hallintosiipeen tulee yleisötiloja Pohjois-Karjalan museon käyttöön. Saman katon alla toimiva kaupunginteatteri siirtyi peruskorjauksen ajaksi väistötiloihin. Rakennuksen ravintolatila odottaa uutta ravintoloitsijaa.

Kansallisromantiikkaa ja myöhäisjugendia yhdistelevä rakennus on Saarisen merkittävimpiä töitä, ja sillä on SR-1-suojelumerkintä. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennuksessa ei saa tehdä muutoksia, jotka heikentävät rakennustaiteellisia arvoja tai muuttavat arkkitehtuurin.

Joen Talon toimitusjohtaja Tero Kurki (vas.) luonnehtii kaupungintalon peruskorjausta ”hienovaraiseksi­ tekemiseksi”. Vastaava työnjohtaja Joonas Kinnunen­ sanoo, että työmaa on erittäin mielenkiintoinen ja kokemusta kartuttava.

Monitoimitalo jo ennestään

Museoviraston lausunto hankesuunnitelmasta vuonna 2022 oli periaatteessa myönteinen, mutta rakennussuunnittelun vaiheessa edellytettiin suunnitel­mien tarkkaa sovitusta viraston kanssa.

Museovirasto on vastustanut esimerkiksi kattojen madaltamista ja sisäovien poistamista. Se ei ole estänyt töiden aloittamista, sillä kyse on kaavalla suojellusta rakennuksesta, jonka käytöstä kaupunki päättää itse.
Saarisen luomusta on muokattu ennenkin eri käyttäjien tarpeiden mukaan. Kaupunginhallinnon, teatterin ja ravintolan lisäksi rakennuksessa ovat toimineet muun muassa raastuvanoikeus, maistraatti, poliisilaitos, Suomen Pankki ja Yleisradio.

Suojellun rakennuksen korjauksessa tarvitaan osapuolten tiivistä yhteistyötä ja valmiutta tarkentaa ja päivittää suunnitelmia.

Jaettu kokonaisurakka

Hankkeen arkkitehtisuunnittelusta vastaa Arkkitehtitoimisto Arcadia Oy. Rakennuttaja on Joensuun kaupungin Tilakeskus.

Pääurakoitsija on Hyvän tekijä -yhtiöihin kuuluva Rakennusliike Joen Talo Oy. Hyvän tekijä -yhtiöt on Joensuun seudulla toimiva korjausrakentamisen moni­osaaja. Urakkamuotona on jaettu kokonaisurakka. Hankkeen arvo on 6,5 miljoona euroa.

Joulun alla 2023 alkaneiden töiden laajuus on 1 500 neliömetriä, joista museon käyttöön tulevia tiloja on 1 386 neliömetriä.

Teatterin osalta hankkeeseen sisältyy vain isoa näyttämöä palvelevan haalausaukon leventäminen. Ravintola sekä nelikerroksisen rakennuksen silmiinpistävin osa, noin 35 metriä korkea torni, jäävät kokonaan muutostöiden ulkopuolelle.

Lausunnossaan Museovirasto vastusti muun muassa kattojen madaltamista.

Avaraksi ja esteettömäksi

Arkkitehtisuunnittelusta vastaava Ilkka Kärnä oli mukana kaupungintalon peruskorjaushankkeen suunnittelussa vuosina 1996 – 1998. Kärnä luonnehtii Saarisen arkkitehtuurin korjaamista haastavaksi ja ainutlaatuiseksi.

Toimistojen muuttaminen yleisötiloiksi on huolellisuutta vaativa urakka. Joen Talon toimitusjohtaja Tero Kurki pitää kohdetta poikkeuksellisena:

”Tämä on sellaista hienovaraista tekemistä”.

Sisäpihan pinta on laskettu aulan lattian tasoon.

”Koko ajan joudutaan tarkentamaan, muuttamaan ja miettimään”, Hyvän tekijä -yhtiöiden toimitusjohtaja Marjahelena Salonen kuvaa.

Rakenteellisia vaurioita ei rakennuksessa ole. Näkyvimpiä muutoksia ovat väliseinien purkaminen ja väliovien poistaminen yhtenäisten näyttelytilojen saamiseksi sekä näyttelytilojen värimaailman muutos ja alakatot.

Kaupungintalo sai 1998 pohjoismaisen Design kaikille -palkinnon esteettömyyden huomioon ottamisesta kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen entisöinnissä. Nyt on madallettu kynnyksiä, kellarikerrokseen tuli kulku uuden porrashissin avulla ja ­sisäpihan pinta on laskettu aulan lattian tasoon.

Tämänkertaisessa remontissa uusitaan erityisesti rakennuksen sähkö-, AV- ja turvatekniikkaa. Näyttely­tiloihin ­tulee paikallisjäähdytys.

Näyttelytiloissa on paikallisjäähdytys

Talotekniikan uusiminen painottuu sähkö-, AV- ­­sekä turvatekniikkaan. Kärnän mukaan suunnittelu­vaiheessa ison keskustelun teemana oli ilmanvaihto. Kaupungintalon koneellista ilmanvaihtoa ei voi säätää museotoiminnan vaatimia olosuhteita varten.

Päädyttiin malliin, jossa näyttelytiloissa on paikallisjäähdytys. Näyttelyesineet ovat pääsääntöisesti esillä ilmastoiduissa vitriineissä, joiden ilmankosteus ja lämpötila on säädetty vuoden ympäri. Ratkaisun an­siosta uutta runkokanavistoa tuli hyvin vähän.

Vanhat lämpöpatterit jatkavat työuraansa remontin jälkeen.

Käsityötä joudutaan tekemään paljon. Haastattelupäivänä työmaan vahvuus oli 15 henkilöä, joista puolet oli Hyvän tekijät -yhtiöiden palkkalistoilla.

”Tämä on erittäin mielenkiintoinen, kokemusta kartuttava työmaa. Hyvässä hengessä on eteenpäin menty ja niin varmasti jatkossakin”, vastaava työnjohtaja Joonas Kinnunen hehkuttaa.
Tero Kurki kertoo, että loppusuoralla oleva työmaa on kokonaisaikataulussa. Peruskorjaus valmistuu tammikuussa 2025.

Syksyllä 2025 aukeava museo toimii samalla Eliel Saarisen tuotannon näyttelypaikkana. Museon­johtaja Tarja Raninen-Siiskonen iloitsee, että kaupungintalo avataan suuren yleisön nähtäväksi.

Näyttelytiloihin tulee uusi värimaailma.

Parempaa dokumentointia ja kommunikointia

Hyvän tekijä -yhtiöiden toimitusjohtaja Marjahelena Salonen korostaa dokumentaation merkitystä peruskorjaushankkeissa:

”Nyt ollaan paremmin tietoisia siitä, että tämä voi hyödyttää muitakin toimijoita ja kertoa, minkälaisia asioita on löytynyt.”

Erityisen tärkeää dokumentaatio on kohdetta myöhemmin työstäville. Joen Talon toimitusjohtaja Tero Kurki kertoo esimerkin kaupungintalon työmaalta:

”Nyt kuvataan ja huuhdellaan salaojat, jotka on tehty vuonna 1998. Kun mitään tarkkaa piirustusta ei ole, kaivojen löytäminen maan alta lisää töitä.”

Omat haasteensa tuovat käyttäjien toiveet ja suunnitelmat – tai niiden puuttuminen. Kaupungintalon peruskorjauksen aloitusvaiheessa yllätti, että käyttäjän suunnitelmat eivät olleetkaan valmiit.

Rakennuttaja Ari Kiiski pitää ongelmana myös sitä, että käyttäjät eivät ymmärrä suunnittelijoiden kuvien sisältöä.

Käyttäjäkin voi oppia. Museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen kertoo, että museon henkilökunnan tietämys rakennusalasta on projektin edetessä kasvanut:

”Rakentajien kanssa keskusteltaessa on oltava itsekin tarkkana eri termeistä ja kerrottava, mitä halutaan lopputulokseksi.”

Tietoa, yhteistyötä ja kompromisseja

Suojeltujen rakennusten määrä kasvaa. Yhä useammin tällaisen rakennuksen käyttötarkoitusta halutaan muuttaa, mikä sekin osaltaan lisää peruskorjaamisen tarvetta.

Korjausprojektien suunnittelu edellyttää pohjatietoja kohteesta. Ympäristöministeriön ja Museoviraston vuonna 2022 tekemä, rakentajien, suunnittelijoiden ja käyttäjien haastatteluihin perustuva Suojellun rakennuksen ominaisuuksien kartoitus ja käytettävyyden arviointi -niminen selvitys kertoo, että lähtötietoaineiston saanti on keskeinen ongelma.

Suunnittelussa on otettava huomioon suojelu­määräykset, jotka arvion mukaan on yleensä­ laadittu­ ilman tietoa rakennuksen kunnosta. Museoviranomaisten heikko ymmärrys rakennusfysiikasta ja sisäilmastotekijöistä voi johtaa teknisesti mahdottomiin vaatimuksiin.

Erityisesti yksityiset toimijat muistuttavat, että kun museoviranomainen ottaa kantaa korjaushankkeeseen, hänen pitäisi ottaa huomioon myös lausuntonsa taloudelliset vaikutukset.

”Suojelun vaikutuksia ja toteutumista käsitellään usein vain arkkitehtonisesta ja kulttuurillisesta näkökulmasta”, Tuomas Tahvonen toteaa vuonna 2011 Jyväskylän ammat­tikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelmassa valmistuneessa opinnäytetyössään.

Tahvonen toteaa tutkimuksessaan, että suojelu­viranomaiset ja käyttäjät eivät aina ymmärrä, mitä kaikkea heidän asettamiensa tavoitteiden saavuttaminen varsinkin teknisesti edellyttää.

Kaikkien työmaalla toimivien osapuolten on oltava tietoi­sia suojeltavista asioista. Tahvonen korostaa, että osapuolten on kyettävä kompromisseihin ja pystyttävä tarvittaessa tinkimään omista näkökannoistaan.

Teksti Santeri Pakkanen Kuvat Riikka Hurri