Helsingin Taivallahdessa kehitettiin katualueen hulevesien mikromuovien suodatusta ja tutkimusta.

Hulevesipainanteet, hulevesikosteikot ja viherkatot ovat jo tuttuja rakennuskohteita hulevesien käsittelyssä. Nyt kokeillaan myös maahan upotettuja suodatusarkkuja.

Helsingin kaupunki  pilotoi viime vuonna WSP Finland Oy:n kanssa hulevesien mikromuovin suodattamista Taivallahdessa, jossa on huleveden purkupaikka mereen. Aihetta on tutkittu vähän.

Pilotista vastasivat WSP:n puolesta maisema-arkkitehti Olli Hakala ja vesihuoltosuunnittelija, mikromuovitutkija Pietu Pankkonen. Kokeilun koordinaattori oli Helsingin kaupungin ilmastoasiantuntija Sonja-Maria Ignatius.

Huleveden epäpuhtaudet ovat ongelma etenkin kaupunkikeskustoissa, joissa hulevesi johdetaan vesistöön puhdistamattomana. Näin mikromuovit päätyvät kaloihin ja lopulta myös ihmiseen. Mikromuovipartikkelit ovat määritelmän mukaan kooltaan alle viisi millimetriä, ja pienimmät ovat jopa vain yhden mikrometrin kokoisia. Nanokoon muovien erottelu on vielä tulevaisuutta.

”Projektissa suodatettu hulevesi oli peräisin pääosin Mechelininkadulta. Yleisesti on arvioitu, että suurimmat liikennealueiden mikromuovien lähteet ovat liikennemerkintöjen massat ja maalit, kulkuneuvojen renkaat ja pieneksi hajoavat roskat”, Ignatius selostaa.

Helsingin kokeilussa suodatinarkku upotettiin rantaan lähelle vilkasta Mechelininkatua.

Hiekka suodattaa biohiiltä paremmin

Suodatinarkku tuli valmiina elementteinä Taivallahteen. Se koostuu betonisesta rungosta, kierrätysmuovista ja metallista rakennetuista kehikoista sekä eri suodatinmateriaaleista. Kolmiosaisessa rakenteessa on ensin viivytys- ja laskeutusallas tasaamassa virtausta. Toisessa vaiheessa hulevesi kulkee karkeasuodattimena toimivan kevytsoran läpi, johon jää suurimmat roskat. Lopuksi suurin osa mikroroskista jää hienosuodattumiin, biohiileen ja suodatushiekkaan, joiden suodatustehoa testattiin.

Näytteenottovälineet jouduttiin suunnittelemaan ja valmistamaan pilottia varten, koska hulevesien mikromuovien tutkiminen ovat vasta alussa.

Hiekka osoittautui hieman biohiiltä paremmaksi suodatusmateriaaliksi. Sateella hiekka pysäytti 95 – 100 prosenttia mikromuoveista, biohiili puolestaan 92 – 100 prosenttia. Myös muita kiinto­aineita saatiin suodatettua.

Rantarakentaminen haastoi urakoitsijan

Arkku upotettiin maahan lähellä rantaviivaa. Rakennusurakasta vastanneen VRJ Etelä-Suomen työnjohtajan Mika Rissasen mukaan rakentaminen sujui pääasiassa hyvin, vaikka maahan kaivettu rakenne oli uusi.

Haasteena oli sovittaminen Eteläisen Hesperiankadun remonttiin, rannan läheisyys ja urakan osuminen korkean veden aikaan talvella. Lisäksi maaperä osoittautui louheen alla liejuksi. Tämän takia jouduttiin tekemään massanvaihtoja ja teräsponttituennat kaivannolle.

Teksti Riitta Malve, kuvat Olli Hakala/WSP