Vanhoissa puunsuoja-aineissa käytettyjen yhdisteiden hajoamisprosessista peräisin olevat hajut tuntuvat herkästi nenässä. Haju saattaa aiheuttaa myös terveyshaittoja. Rakenteiden kosteusvauriot lisäävät hajua.

Moni meistä tunnistaa kesämökillä tai vanhassa talossa olevan ”mummolan hajun”. Haju tarttuu hanakasti rakennukseen, vaatteisiin, hiuksiin ja kodin irtaimistoon. Haju on häiritsevää ja heikentää asumisviihtyvyyttä. Terveydensuojelulaissa (763/1994) katsotaan, että häiritsevät hajut asuintiloissa ovat mahdollisia terveyshaitan aiheuttajia.

Suomessa on käytetty kloorifenolipohjaisia puunsuoja-aineita 1900-luvun alkupuolelta aina 1990-luvulle asti. Tunnetuin puunsuoja-aineista oli nimeltään KY-5. Aine oli tarkoitettu sahatavaran sinistäjäsienen torjuntaan. Puunsuoja-aineita käytettiin sahatavarassa, jonka ajateltiin joutuvan kosteudelle alttiiksi esimerkiksi ikkunakarmeissa, kantavissa alapohjan rakenteissa ja ulkoseinän rakenteissa.

Talojen purueristeet voivat myös sisältää kloori­fenolipitoista puunsuoja-ainetta.

Kloorifenolien käyttö Suomessa on nykyisin kielletty.

Materiaali­näytteitä otetaan laudoituksesta ja seinän purueristeistä.

Hajoamistuotteen hajun huomaa

Kloorifenolien hajoamistuotteena syntyy tetra­kloori­anisoleja. Nämä yhdisteet tunnistetaan ”mummolan” tai homeen hajuna. Tetrakloorianisolien tuottaman hajun niin kutsuttu hajukynnys on hyvin matala ja tästä syystä sen mittaaminen on vaikeaa.

Tetrakloorianisolien haju mielletään usein hometalon hajuksi. Pienikin pitoisuus voi ylittää hajukynnyksen tunkkaisesta homeen hajusta. Homeen haju­ ja hajun tarttuminen vaatteisiin voivat laukaista tilojen käyttäjässä, hänen läheisissään tai työkavereissaan stressireaktioita.

Kloorianisoleille ei ole terveysperusteisia raja-arvoja. Tutkimuksia kloorianisolien esiintymisestä sisä­ilmassa ja mahdollisista terveysriskeistä on vähän. Kloorianisoleista on niukasti eläinkokeisiin perustuvaa toksikologista tietoa altistuspitoisuuksien suhteen.

Puunsuoja-ainetta on voitu käyttää myös yläpohjan kantavissa rakenteissa. Nykyisin ei kyllästettyä puutavaraa saa käyttää sisäilmayhteydessä olevissa rakenteissa.

Kosteus pahentaa ongelmaa

Kloorifenolien hajoamista ja hajun syntymistä lisäävät rakenteiden kosteusvauriot ja rakennusten pitäminen kylmänä. Kosteuden aiheuttama mikrobikasvusto hajottaa puun rakennetta lisäten kloorifenolien hajoamista. Rakenteen mikrobivauriot tuottavat mikrobien aineenvaihduntatuotteita (hajuja) ja kloori­fenolien hajoamisessa syntyviä kloonianisoliyhdisteitä (hajuja). Molemmat hajua tuottavat tekijät on otettava­ huomioon taloja tutkittaessa.

On tavanomaista, että kloorianisoliyhdisteitä emittoivista rakenteista löytyy myös kosteusvaurioon viittaavaa mikrobikasvustoa.

Kloorifenoli­pohjaisia puunsuoja-ainei­ta on aikoi­naan käytetty yleisesti puu­rakenteissa ja puru­eristeissä.

Kloorianisoleja voi muodostua hyvin pienissä kosteusrasituksissa ilman varsinaista kosteusvauriota tai merkittävää homekasvustoa. Alhaisen hajukynnyksen vuoksi hyvinkin matalat kloorianisolipitoisuudet ovat havaittavissa asunnon sisäilmassa häiritsevänä hajuna.

”Mummolan hajuisessa” talossa on näkemykseni­ mukaan aina tehtävä myös mikrobitutkimuksia rakenteita avaamalla ja materiaalinäytteitä ottamalla.

Teksti ja kuvat Marit Sivén 

Lähde: THL:n lausunto 5203/4.00.00/2022, 23.11. 2022.

Kirjoittaja on rakennusmestari, RTA ja yrittäjä. Hän työskentelee omistamassaan Matti Eklund Oy:ssä.