RKL:n ja rakennusalan kouluttajien TALK-tapahtumassa oli esillä etenkin koulutuksen ja pätevyyksien yhteensovittaminen.

Järjestyksessään kymmenes TALK järjestettiin Tampereella 13. – 14. maaliskuuta. RKL:n ja ammatti­korkeakoulujen rakennusalan koulutusvastaavien yhteisen tapahtuman avasi RKL:n liittohallituksen puheenjohtaja Jukka Lintunen.

Rakennusmestarien Säätiön puheenjohtaja Ari Autio kertoi säätiön ajankohtaisia kuulumisia, ja RKL:n opiskelijakoordinaattori Riku Pitkänen esitteli vuoden 2025 koulutustarjontaa. Järjestö­päällikkö Mikael Åhl puolestaan pereh­dytti kuulijat pätevyysasetuksiin ja opinto­pistevaatimuksiin.

Perinteiseen tapaan TALK-tapahtumaa juhlistettiin yhteisellä illallisella.

TALK-tapahtuman keskusteluissa kaivattiin jatkuvaa vuoropuhelua korkeakoulujen, viranomaisten ja pätevyyksiä myöntä­vien tahojen välille.

Teknologiaa ja lakimuutoksia

Myös toisen päivän ohjelmaan kuului ajankohtaisia puheenvuoroja. Ensimmäisenä koulutuspäällikkö Juha Riihimäki esitteli Ratekon koulutustarjontaa ja sähköisiä oppimisratkaisuja.

Sara Oy:n teknologiajohtaja Mauno Lounakoski puolestaan puhui digitaali­sis­ta toimintamalleista korostaen, ettei teknologia ole itseisarvo, vaan työ­kalu tehokkuuden ja laadun parantamiseen. Sen jälkeen Rakennusteollisuus RT:n teknisistä määräyksistä ja laadusta vastaava päällikkö Jani Kemppainen kävi läpi rakentamislain tilannetta ja tulevia muutoksia.

Perjantai huipentui pienryhmäkeskusteluihin. Ne herättivät vilkasta ajatustenvaihtoa koulutuksen ja pätevyyksien yhteensovittamisesta. Keskusteluissa nousi esiin monia kysymyksiä opintopistevaatimuksista, tutkintojen sisällöistä sekä korkeakoulujen ja pätevyyksiä myöntä­vien tahojen yhteensopivuudesta.

Laki takaa yhtenäiset vaatimukset

Useat korkeakoulut ilmoittivat noudattavansa FISE:n kirjaamia opintopiste­vaatimuksia. Huolta kuitenkin herätti se, että pätevyyksiä myöntää nykyisin kolme eri tahoa, joiden tulkinnat voivat vaihdella. RKL:n Mikael Åhl kuitenkin täsmensi, että kaikkien on noudatettava ympäris­tö­­­­ministeriön minimivaatimuksia, joten tulkintojen ei pitäisi poiketa olennaisesti­ toisistaan.

Esille nousi myös tarve selkeyttää, mitä pätevyyksiä opinnoissa voi saavuttaa ja miten vaatimukset näkyvät opetussuunnitelmissa. Kurssien nimikkeiden ja sisältöjen vaihtelu korkeakoulujen välillä herätti kysymyksiä yhdenvertaisuudesta, ja erityisesti opinto-ohjaajat kaipasivat tarkempaa ohjeistusta.

Myös korjausrakentamisen opetuksen määrä ja sen huomiointi pätevyyksissä mietitytti keskustelijoita. Epävarmuutta tunnettiin myös siitä, miten muuttuvat vaatimukset vaikuttavat opiskelijoihin opintojen aikana. FISE:n ja ympäristö­ministeriön rooli nähtiin keskeisenä käytän­töjen selkeyttämisessä.

Keskustelijat halusivat myös jatkuvaa vuoropuhelua korkeakoulujen, viran­omaisten ja pätevyyksiä myöntävien taho­jen välille. Sitä pidettiin tärkeänä opiskelijoiden oikeusturvan ja alan laadun turvaamiseksi.

Teksti ja kuva Antti Pulkkinen