Rakennusmestareiden Säätiön perinteinen opintomatka BAU-messuille vei 21 opiskelijaa Saksaan.

Tunnelma vaikutti melko jännittyneeltä, montaakaan sanaa ei tuntemattomien osallistujien kanssa vaihdettu. Ensimmäinen yhteinen naurunpyrskähdys koettiin koneen ollessa laskeutumassa Müncheniin, kun koneen purseri ilmoitti lennon saapuvan hetken kuluttua Bangkokiin.

Müchenissä ryhmän keräydyttyä bussiin lähdettiin opastetulle kierrokselle kaupunkiin.

Kierroksen jälkeen bussi vei porukan hotellille, ja tämän jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kaupungilla omatoimisesti ennen yhteistä ruokailua.

Illallisella hyvän ruuan ja juoman parissa alkoi jo matkaväellä kielenkannat irrota. Saimme mukavan puheensorinan aikaiseksi.

Perjantaiaamuna otettiin suunnaksi matkan pääkohde eli BAU-messut. Messuilla kiertelyyn oli varattu mukavasti aikaa, ja jokaisen ryhmän tuli etsiä messuilta jokin kiinnostava osasto. Kierrettävää riitti kaiken kaikkiaan 16 eri messuhallissa, joista jokaisella oli jokin oma teemansa.

Monia tuntui ihmetyttäneen ovenkahva- ja ikkunaesittelijöiden valtava määrä. Välillä tehtiin yhteentörmäyksiä kielimuurin kanssa ja ihmeteltiin englanninkielisten esitteiden vähäistä määrää. Tästä huolimatta väki tuntui löytäneen mielenkiintoisia osastoja.

Innovaatioita

Monet olivat löytäneet osaston, jossa esiteltiin betonin sekaan lisättäviä palloja, joilla saadaan betonin kulutusta vähennettyä. Nämä pallot muistuttivat kovasti Angry Birds -pelin possuja. Toinen mielenkiintoa herättänyt osasto oli vielä prototyyppivaiheessa oleva kalvomainen aurinkopaneeli, joka voidaan liimata halutulle pinnalle.

Myös työkaluhalli keräsi suosiota. Huomiota kiinnitettiin metallien runsaaseen käyttöön rakennusmateriaalina sekä puukuidun ja muiden ekologisten eristemateriaalien suosioon. Suomalaisiin messuihin verrattuna myös messukulttuuri oli hyvin erilainen; useilla eri osastoilla oli ilmainen juomatarjoilu ja usein myös jonkinlaista naposteltavaa.

Raskaan messupäivän jälkeen oli hetki aikaa ladata akkuja ennen yhteistä illallista. Tässä kohtaa oli jo selvästi huomattavissa porukan tutustuneen toisiinsa, puhe ja nauru raikasi jo aivan uudella tavalla.

Dachaun keskitysleiri

Itse lähdin tutustumaan Dachaun keskitysleirille. Dachaun kaupunkiin pääsi näppärästi junalla, ihan silkkaa kohteliaisuuttamme onnistuimme myös eksyttämään lentokentälle pyrkineen henkilön väärään suuntaan menevään junaan.

Audio-opastuksen kanssa saimme leirillä kulumaan useamman tunnin, kylmä ilma hieman haittasi ulkotilojen kiertämistä.

Viimeisellä yhteisellä illallisella alkoi jo ääntä lähteä väestä ihan kohtuullisesti, vaikka toinen pöytäkunta selvästi tämän desibelikisan hävisikin. Yhteisen ruokailun jälkeen monet lähtivät vielä tutustumaan paikalliseen yöelämään.

Kaiken kaikkiaan matka oli todella antoisa ja elämyksiä täynnä.

Haluan omasta ja edustamani ryhmän puolesta kiittää lämpimästi Rakennusmestarien Säätiötä matkan järjestämisestä.

Teksti Anne Suhonen, kuvat Teemu Esterinen