Puutteellisella ymmärryksellä isoja vahinkoja

Vanhaa korjatessa täytyy olla ymmärrystä kosteuden käyttäytymisestä talon rakenteissa. Osaamattomasti tehdyt muutokset voivat aiheuttaa isoja vahinkoja.

Asuntokaupan riidoissa, joissa on kyse 1940–1950-lukujen omakotitaloissa, esiintyy samankaltaisia riskirakenteita. Yleisimpiä ovat kellareihin, maanvaraisiin alapohjiin, ulkoseiniin, märkätiloihin ja yläpohjaan sekä ullakkotilaan liittyvät ongelmat.

Betonirakenteisten kellarikerrosten sisäpuolinen lämpöeristäminen on yleistä, mutta silloin seinärakenne ei toimi kosteusteknisesti oikealla tavalla. Usein seurauksena on, että seinän eristekerros on mikrobivaurioitunut eli homeessa.

Maanvaraisten lattioiden päällä on usein sahanpurueriste ja ponttilautalattia. Jos maanvaraisen betonilaatan alla ei ole lämpöeristystä, siirtyy maaperän kosteus betonilaattaan ja siitä eristekerroksen alaosaan (kuva 1). Maaperästä nousevaa kosteutta rakenteisiin ei ymmärretä, ja rakennetta pidetään turvallisena ja oikein toimivana. Kyseinen rakenne on yksi suurimmista sisäilman ongelmien aiheuttajista.

Tuulettuvassa alapohjassa, rossipohjassa, on usein riittämätön tuuletus. Perinteinen tuuletus tämän tyypin taloissa on sokkelin keskivaiheilla oleva tuuletusluukku. Silloin nurkkakatveet jäävät tuulettumatta ja alapohjan rakenteet sattavat lahota. Pahimmat riskit nurkkakatvealueilla ovat niissä alapohjissa, jossa alapohjan maanpinta on alempana ympäröivää maanpintaa (kuva 2).

Kuntotutkimuksissa on tullut esille purueristeisen seinän kosteus- ja mikrobivauriot talon pohjois- ja itäsivuilla seinän alaosien eristeissä. Jos talon verhouksen tuuletusrako on pieni tai sitä ei ole ollenkaan, lisääntyy seinän kosteus, eikä se pääse poistumaan rakenteesta. Etelä- ja länsisivuilla auringon säteily on suurempaa ja kuivattava vaikutus parempi kuin pohjois- ja itäsivuilla (kuva 3).

Tarkkana lisäeristeen kanssa

Talojen remonttien yhteydessä saatetaan yläpohjaan lisätä lämmöneristettä. Eristeinä käytetään muun muassa mineraalivillaa, joka ei ole paras mahdollinen lisälämmöneriste sahanpurueristeen päälle. Jos yläpohjan ilma- tai höyrysulku vuotaa, kondensoituu vettä lisälämmöneristeeseen, mikä aiheuttaa kosteusvaurioriskin.

Vaarana on myös, että lisälämmöneristeellä tukitaan usein ullakkotilan tuuletus, ja ullakkotilasta tulee liian kostea ja lämmin. Ongelma on suurimmillaan talvikautena (kuva 4).

Omakotitalon omistajan tulisi käydä vähintään kerran vuodessa vesikatolla. Urapeltikatteessa tapahtuu lämpöliikettä auringon säteilyn takia. Etenkin niissä katteissa, joissa on tavallinen naulakiinnitys, kiinnitys irtoaa lopulta kokonaan (kuva 5).

Teksti ja kuvat Hometohtori