Huono vuorovaikutus maksoi maltaita

Vuorovaikutus on tunnetusti helppoa. Mutta toisinaan, kun se ei toimi, se ei toimi.

Esimerkkikeississämme noin 500 neliömetrin toimistohuoneistossa esiintyi sisäilmaongelmia. Henkilöstö kärsi ihoärsytysoireista, silmien kirvelystä ja kurkun käheydestä – nuhaa ja yskää oli enemmän ja vähemmän kroonisesti.

Sairasteluiden vuoksi kiinteistön omistaja päätti teettää kuntotutkimuksen, jonka perusteella sisätiloja korjattiin. Korjauksessa uusittiin lattiapinnoitteet, maalattiin seinät ja ikkunoita sekä tiivistettiin ulko-ovia. Ilmanvaihdolle ei tehty mitään.

Korjaukset saatiin päätökseen, mutta kiinteistössä työskennelleiden ihmisten oireet eivät loppuneet.

Vuorovaikutusongelmia

Kiinteistön omistaja oli ihmeissään. Korjaukset suoritettiin hänen mielestään mallikkaasti, mutta jokin meni pieleen ja pahasti. Kiinteistön omistajan oli pakko aloittaa korjausremontti toistamiseen.

Kun jälkikäteen ihmeteltiin, miksi ensimmäinen korjaus epäonnistui, löytyi varsin yksinkertainen selitys: kuntotutkijan raportti ei ollut lainkaan suunnittelijoiden käytettävissä!

Kuntotutkimuksessa oli todettu muun muassa kosteus- ja homevaurio ulkoseinien alaosissa. Sisäilmassa oli esiintynyt mineraalivillakuituja ja runsaasti ulkoilmapölyä. Lisäksi oli maininta alakaton päällä olevista pölykertymistä ja TT-laattojen läpivientien tiivistämisestä.

Jälkikäteen selvisi, että urakoitsijan mielestä kyseiset korjaukset olisivat vaatineet liikaa rahaa.

Missä meni vinoon?

Selvää on, että ensimmäinen virhe oli jättää kuntotutkijan raportti käyttämättä suunnittelutyön pohjana. Näin kuntotutkimuksen tieto ei luonnollisesti välittynyt myöskään korjaajille.

Rakennesuunnittelijalta tiedusteltiin myöhemmin, miksi näin oli toimittu. Vastaus oli yksikantaan pysäyttävä: ”Kuntotutkijoita ei tarvita, osataan näitä suunnitella ilman kuntotutkimuksiakin.”

Toiseksi suunnittelijan olisi pitänyt tutkia kohteen rakenteita ja selvittää itselleen, mistä mahdolliset sisäilmaoireet johtuvat. Kun tätä selvitystä ei tehdä, korjaussuunnittelu on jo alusta alkaen huteralla pohjalla.

Suunnittelijan ja korjausurakoitsijan oleellisin virhe oli siinä, että toimistotilan alakattoa ei uusittu eikä seinien läpivientejä korjattu. Paremmalla ja nöyremmällä asenteella tämäkin kohde olisi korjattu ensimmäisellä kerralla.

Mitä tästä opimme?

Jos korjauskohteesta tehdään kuntotutkimus, kuntotutkijan kannattaa olla korjaussuunnittelussa mukana alusta alkaen. Jos kuntotutkija ei jostain syytä voi olla suunnittelussa mukana, kuntotutkijan on tarkastettava korjaussuunnitelmat.

Muutoin voi olla vaarana, että keississämme kuvattu virhe tehdään vielä kolmanteen kertaan.

Ihanteellisin toimintatapa olisi, että kuntotutkija valvoo omalta osaltaan myös työn toteutuksen aina vastaanottoon saakka.

Teksti ja kuvat Hometohtori