Näkötornit olivat muodissa Euroopassa 1800-luvulla, ja niitä pystytettiin myös eri puolille Suomea. Moni niistä on tuhoutunut tai purettu, mutta onneksi useita torneja on säilynyt.

Kansallisromanttinen ajattelu 1800-luvulla lisäsi kiin­nos­tusta kotimaisia maise­mia kohtaan. Näkötorneista tuli suosittu tapa ihailla luontoa. Näkö­tornien rakentaminen oli tuolloin muodissa myös muualla Euroopassa. Monet Suomen vanhemmista torneista ovat valitettavasti kadonneet ajan saatossa.

Isänmaa syntyi Kangasalla

Kangasala on tunnettu näköala­paikoistaan. Jo 1700-luvulla Ruotsin kuningas ja 1800-luvulla Venäjän keisari vierailivat Keisarin­harjun maisemista nauttimassa.

Keisarin vierailun jälkeen paikalle rakennettiin Suomen ensimmäinen näköalapaviljonki 1819. Näin Kangasala sai merkittävän roolin suomalaisen maisema-ajatte­lun muotoutumisessa.

Puijon ensimmäinen näkötorni rakennettiin puusta 1890-luvulla. (Museovirasto, valokuvaaja I.K.Inha).

Puijon näkötorni

Kuopion Puijolle on rakennettu useampikin näkötorni. Ensimmäinen, 16-metrinen puinen näkö­torni rakennettiin vuonna 1856. Sen raken­nusaineina olivat hirsi ja lauta, työkaluina olivat naula ja vasara sekä mies hevosvoimineen.

Uuden, tukevamman tornin raken­nutti vuonna 1906 Suomen Matkailijayhdistyksen Kuopion haaraosasto. Nyt rakennus­aineina olivat peruskalliosta louhitut kivenjärkäleet sekä tiili ja laasti, jolla torni muurattiin tukevasti Puijon ikivanhaan kallioon.

Harjun näkötorni 1900-luvun alussa. (Keski-Suomen museo).

Puiden varjostama Harjun torni

Vuonna 1887 vihittiin Jyväskylässä käyttöön puinen 16 metriä korkea näkötorni sekä kesäkahvila Ihantola eli Harjuhuvila.

Ongelmaksi koitui tornin ympärillä kasvanut puusto. Liian pitkiksi kasvaneet puut peittivät osan näköalasta. Matkailijayhdistyksen Jyväskylän haaraosasto pyysi Jyväskylän kaupunkia harventamaan Harjun näkötornin viereltä metsää.

Pyynikin puinen näkötorni, niin kutsuttu Ilomäen näkötorni­ valmistumisvuonnaan 1888. (Museovirasto, valokuvaaja Svante Lagergrén).

Torni maailman suurimmalla soraharjulla

Pyynikin harjulle rakennettiin vuonna 1844 keräysvaroin paviljonki. Merkittävä näköalapaikka harjusta muodostui 1850-luvulla, jolloin metsään hakattiin näkölinjoja, jotta maisema avautuisi katselijoille paremmin. Vuonna 1888 Tampereen kaupunki rakennutti puisen näkötornin Pyynikinharjun päälle.
Näkötorni vaurioitui tykki­tulessa vuonna 1918. Nykyinen puna­graniittinen uusi näkö­torni nousi edellisen paikalle vuonna 1929.

Monet vanhat näkötornit ovat hävinneet, mutta useita on säilynyt. Tunnettuja esimerkkejä ovat Aulangon, Pyynikin ja Vehoniemen tornit.

Näkötorneilla on ollut monenlaisia käyttötarkoituksia, kuten tiedon välittäminen, puolustus ja maisemien ihailu. Ne ovat olleet tärkeitä myös sotilaallisissa operaa­tioissa ja kartoituksessa.

Teksti Tuula Vuolle-Selki

Lähteitä:

  • Raitio, Raine, Oksalla ylimmällä: katsaus Kangasalan näkötor­nien historiaan. Kangasalan kunta, ympäristöosasto 1993 Kangas­alan näkötornista.
  • Puijon näkötornista: Matti Haapa­saari, Museoherroja ja Puijon tutkijoita. Lievestuore 1994.
  • Harjun näkötornista mm. Sisä-Suomi 6.11.1937, s. 1.
  • Pyynikin näkötornista: Valta­kunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt.
  • www.museovirasto.fi