Pientalojen riskirakenteiden kartoitus alkoi ympäristö­ministeriön Kosteus- ja home­talkoissa vuonna 2010. Jatkohankkeena käynnistettiin vuonna 2013 riskirakenteiden korjausmallien tekeminen.

Kosteus- ja hometalkoiden aikana laadittiin 12 korjausmallidiaa, mutta ne ovat vielä osittain keskeneräisiä. Suurimmaksi ongelmaksi tuolloin osoittautui korjausmallien oikea rakennusfysikaalinen toimivuus.

Korjauksessa päätavoite on aina, että riskirakenteen vauriot eivät enää uusiudu korjatuissa rakenteissa.

Korjausmallien laadinta on erittäin vaativaa.

Nyt esitettävien rakennemallien luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että mikään malli ei ole ”idioottivarma” ratkaisu. Rakenteiden reunaehtoja on todellisissa kohteissa rajaton määrä. Ilmasto-olosuhteet rakenteiden ympäristössä, liitosrakenteet ja tilojen painesuhteet rakennuksissa ovat ratkaisevassa roolissa arvioitaessa
rakenteiden toimivuutta.

1. Riskirakenteen esittely

Piirustus viereisen kuvan sisällä on tyypillinen rakentamisajankohdan piirustus vuosilta 1960 – 1995. Pientalojen piirustukset olivat yleensä luonnostasoisia. Väliseinän alapuu on asennettu maata vasten olevan betonilaatan varaan.

Kuvan osoittama rakenne on erittäin herkkä kosteus- ja homevaurioille.
Rakennuskannassa on näitä rakenteita kymmeniätuhansia lähinnä omakoti- ja rivitaloissa.

Mikrobivaurioitunut seinärakenne voi aiheuttaa asukkaille altistumisriskin mikrobien aineen­vaihdunnan tuotteille.

2. Rakenteen vaurioitumisen aiheuttaja

Seinän alaosan mikrobivaurion aiheuttaa maakosteus, joka lisää seinän alaosan kosteutta niin, että mikrobivaurio alkaa kehittyä.

Vaurion kehittyminen alkaa jo rakennusvaiheessa. Kosteus nousee lattiarakenteen alusmaasta, jossa suhteellinen kosteus on lähellä 100 % RH (RH= suhteellinen kosteus). Kosteus voi siirtyä kapillaarisesti, tai sitten vesi siirtyy kaasumaisena muotona rakenteen läpi (diffuusiolla).

Alimmaisen betonilaatan kosteus nousee lähelle maaperän kosteutta, ja laatasta kosteus siirtyy seinän alaosan rakenteisiin aiheuttaen rakenteisiin mikrobivaurioita.

3. Väliseinän alaosan purkaminen ja puhdistus

Seinän alaosaa poistetaan noin 0,5 metrin korkeudelta tai puretaan kokonaan. Toimenpiteen päättää kuntotutkija ja korjaussuunnittelija seinän vaurioasteen mukaan.

Lattiarakenteen eristettä poistetaan noin 20 – 30 mm pintalaatan alle (punainen nuoli). Betonipintojen puhdistus on tehtävä joko jyrsimällä tai hiomalla (keltaiset nuolet).

Mahdolliset mikrobien jäämät poistetaan nestekaasuliekillä. Desinfiointia ei suositella.

4. Valmis rakenne

Väliseinä rakennetaan tiivistetyn lattiarakenteen päälle. Jos lattiapäällysteenä on matto, nostetaan matto alapuuta vasten 10 – 15 mm (punainen nuoli). Väliseinän verhouslevyn ja lattian väliin jätetään 10 mm rako.

5. Lattiaosan korjausmalli

Maanvaraisen laatan päälle asennetaan uusi kosteus­eristys (punainen nuoli). Eristys voi olla joko bitumihuopa tai bitumisively. Lämpöeristeeksi asennetaan kova umpisolueriste (sininen nuoli). Eriste tiivistetään reunoilta polyuretaanivaahdolla.

Eristeen päälle valetaan pintabetonilaatta (keltainen nuoli).

Uuden rakenteen tiivistys suoritetaan esimerkiksi vesi­eristysmassalla. Tiivistys pitää ulottaa uuden pintavalun ulkopuolelle noin 20 mm verran.

Eristeen tarkoitus on estää mahdollinen ilmavuoto alapohjarakenteesta.

Kosteus- ja homesuunnittelijan on suunniteltava korjaustapa joka kohteessa erikseen.

Teksti Hometohtori