Mediassa on ollut esillä useampi ikävä haastattelu naisten kokemasta epäasiallisesta kohtelusta rakennusalalla. Kasvoillaan ja nimillään esiintyneet haastateltavat ovat olleet alalle kouluttautuneita nuoria ammattilaisia, jotka ovat kokeneet työtehtävissä toimiessaan vähättelyä ja kohtelua, jonka olisi pitänyt jäädä jo historiaan.

Rakennusalalla hyvät uutiset ovat muutenkin olleet harvassa. Lähes päivittäin luemme konkursseista ja lomautuksista. Synkän suhdanteen takana piileksii ongelma, joka pahenee lähivuosina: työvoimapula. Rakentamisen toimialan houkuttelevuuteen käytetään rahaa. Mainontaa kohdistetaan jo yläasteikäisille, jotka miettivät, mihin toisen asteen koulutukseen suuntautua. Rakennusalan maine voi koitua tulevan kasvun tulpaksi.

Yhdenvertaisuuskysymykset eivät ole mitään muotivirtauksia, vaan oleellinen osa työhyvinvointia ja ratkaiseva tekijä myös tuottavuudelle. Työyhteisö, jossa esiintyy epäasiallista kohtelua, ei voi hyvin eikä se ole tuottava. Hyvän johtamisen esimerkeillä eli Rakennuslehden ja RKL ry:n Vuoden Työmaa -kilpailun finalisteilla on hyviä käytäntöjä työhyvinvoinnin parantamiseksi, ja kaikenlaiselle häiritsevälle käytökselle on nollatoleranssi. Naiset ovat toimineet rakennus­alalla riittävän kauan, ettei heitä pitäisi kohdella poikkeuksina. Henkilö­järjestöjen RIL, RKL, RIA ja SAFA yhteisessä yhdenvertaisuuskyse­lyssä viime talvena kävi kuitenkin ilmi, että rakennus­alalla yhä esiintyy ennakkoluuloja, syrjintää ja suoranaista häirintää. Jokainen tapaus on liikaa. Kokemuksissa on eroja eri ammattiryhmien ja ikäluokkien välillä, eikä kaikki epäasiallinen käytös kohdistu vain sukupuoleen, vaan myös etniseen taustaan, sukupuoliseen suuntautumiseen ja ikään. Epäasiallinen käytös voi olla myös vitsailua, eikä se toki aina ole tarkoitettu loukkaavaksi. Aikuisilta ihmisiltä voi edellyttää kykyä korjata käytös, joka koetaan ikäväksi. Esimiehen kuuluu seurata yhteisten pelisääntöjen noudattamista.

Suomessa ”management by perkele” on ollut jopa ylpeydenaihe, eikä ihmissuhde­taitoihin ole liiemmin kiinnitetty huomiota. Tähän on tullut muutos, ja uudet sukupolvet osaavat jo arvostaa hyvää ihmisjohtamista. Suomi on monella mittarilla hyvin tasa-arvoinen maa, mutta tehtävää vielä riittää. Hyvän työilmapiirin ja tasa-arvon edistäminen on jokaisen vastuulla, ja työnjohdolla on tässä aivan erityisen tärkeä asema. Rakennusalalla ei ole varaa menettää yhtäkään ammattilaista tunkkaisten asenteiden vuoksi.

Maria-Elena Ehrnrooth, päätoimittaja

PS. Rakennusalalla on myös paljon positiivisia tapahtumia, ja niitä tulisi aktiivisesti tuoda julkisuuteen. Satakunnassa tempaistiin ja palkittiin alan maineteko. Lisää tällaista!