Kiertotalous: Huomisen omakotitalo kulkee ja muuttuu elämän mukana

Rakennusalan on opeteltava elämään kohtuuden ja kierrätyksen ehdoilla, sanoo professori Matti Kuittinen. Hänen itselleen suunnittelemansa minikoti Talo Varjo on esimerkki siitä, miten materiaalitehokkuus ja asumisen laatu kulkevat käsi kädessä.

Yksi mies, yksi talo, 34 neliömetriä. Se riittää, sillä on parempi rakentaa riittä­västi kuin liikaa, arkkitehti Matti Kuittinen sanoo. Etenkin kun olo- ja työhuoneen suuren ikku­nan takaa avautuu luonnon oma suuri näyttämö, jossa vilahtavat välillä kauris, lumikko tai kettu.

”Olen viihtynyt tosi hyvin. Kun palaan työmatkalta kotiin, täällä tuntuu rauha, jota isommassa talossa on vaikea saada”, Kuittinen sanoo.

Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori rakensi Talo Varjoksi ristimänsä, helposti siirrettävän konttimaisen minitalon Lohjalle vuonna 2023. Hän halusi testata, kuinka pitkälle talon voi teollisesti raken­taa kierrätys- ja uusiomateriaaleista.

”Halusin saada hiilijalanjäljen mahdollisimman pieneksi. Se edellytti myös uudenlaisia ratkaisuja ja sen ajatuksen hyväksymistä, että materiaaleissa saa näkyä elämän kerroksellisuus ja rosoisuus.”

Siirrettävyys on tulevaisuuden asumista

Kuittinen pääsi talohankkeessaan 56 prosentin kierrätys­asteeseen. Materiaalit sisälsivät muun muassa purkulautaa, romurautaa, käytettyjä kodinkoneita, kierrätyskomposiittia ja jopa rengasrouheella vahvistettua kattohuopaa.

Hän myöntää, että itselle rakentaessa on hyvin ­aikaa etsiä kierrätysmateriaaleja sieltä täältä. Aulis Lundell Oy:n­ tehtaalla valmistellun Talo Varjon kaikki ratkaisut ovat kuitenkin sovellettavissa laajempaan teolliseen tuotantoon.

”Suomessakin on ymmärrettävä, että maapallon arvokkaita raaka-aineita ei voi tuhlata rakentamisessa loputtomiin.”

Kuittisen mielestä omakotirakentamisen ajattelu­ pitäisi kääntää päälaelleen. Nyt valitaan ensin kaupunki ja sitten talo, vaikka voisi olla toisinpäin.

”Oma kotini on vahvistanut ajatustani siitä, että kohtuullinen koko ja helppo siirrettävyys on se tapa, jolla omakotitalo kannattaa tulevaisuudessa tehdä.”

Kohtuullinen talo säilyttää arvonsa

Kun Etelä-Suomi täyttyy ja maaseutu tyhjenee, suomalaisten varallisuus on yhä enemmän kiinni asunnoissa.

”Kun kodin arvo on sidottu paikkakunnan tonttimaan hintaan, se on omistajalle riski. Hyvin rakennetun talon arvo säilyisi paremmin, kun sen voisi siirtää mukanaan työpaikan tai elämänmuutoksen perässä.”
Ajatuksessa on kaikuja menneestä. Vielä viime vuosisadan alkupuolella hirsitalo tai huvila saatettiin purkaa ja sitten koota uudella asuinpaikalla.

”Ennen työvoima oli halpaa, eikä samaan tarvitsekaan olla paluuta, vaikka ajatuksessa vähän samaa ­onkin. Nykyisin siirtomahdollisuus tarkoittaa, että talo­ rakennetaan teollisesti ja yksinkertaisista moduuleista.”

Rakentamisen vuosisata alkoi jo

Yhdistelmä näkyy Kuittisen piirtämässä, tänä vuonna­ Vimpeliin nousseessa Rauhanranta-talossa. Viisihenki­selle perheelle suunniteltu omakotitalo on ehdolla Puuinfon vuoden puurakennukseksi.

”Talo on nyt tehty perheelle, mutta moduulit ovat irro­tettavissa. Kun lapset muuttavat omilleen, osa lapsuuden­kodista voi seurata perässä ja toimia ensimmäi­senä omana asuntona.”

Kun tontti ja talopaketti tarjoavat helpon väylän asumi­seen, Kuittisen visio tuntuu monelle utopialta. Siihen suuntaan on kuitenkin mentävä.

”Puhun rakentamisen vuosisadasta. Maailmalla tullaan rakentamaan uusia kaupunkeja neljän ja puolen Saksan valtion pinta-alan verran tällä vuosisadalla.”

Vuoteen 2100 mennessä maailmassa tarvitaan kaksi­ miljardia kotia – ja samalla rakentamisen päästöistä pitäi­si leikata 80 – 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Se edellyttää kierrätys- ja uusiomateriaalien tehokkaampaa käyttöä, pienempiä neliöitä ja olemassa olevien raken­nusten uusiokäyttöä.

Kiertotalouden markkinat on herätettävä

Kuittisen mukaan Suomessa ei tarvitse ylioptimoida asuinpinta-alaa, jos antaa uuden elämän vaikkapa vanhalle juna-asemalle, kaupalle tai meijerille. Kuitenkin jo esimerkiksi tarve pienentää metsien hakkuumääriä vaikuttaa myös rakentamiseen.

”Sitä paitsi käytämme luonnonvaroja kolme kertaa EU:n keskiarvoa enemmän ja olemme rakennusjätteen hyödyntämisessä häntäpäässä. Juuri nyt olemme mate­riaalitehoton kansantalous.”

Vaikka ongelmat ovat suuria, Kuittinen näkee niissä myös mahdollisuuden.

”Hiljaiset ajat ovat aina mahdollisuus miettiä tekemisen tapoja uudestaan. Kun rakennusala taas käy kuumana,­ se on myöhäistä, ja nyt lämpenemistä alkaa olla jo näköpiirissä.”

Olennaista on saada kiertotalousrakentaminen hereil­le. Tutkijoiden ja yritysten tehtävä on kokeilla ja kehittää ratkaisuja. Valtion taas pitäisi ensi vaiheessa­ synnyttää kysyntää kansallisen hankintastrategian avulla. Sen jälkeen kiertotalouden hallinta voisi avata ovia myös vientimarkkinoille.

”Strategiassa olisi isona osana uudelleenkäytön ohjeis­taminen julkisissa hankkeissa sekä kaiken turhan purkamisen välttäminen.”

---

 

Betoni kiertää Tampereella

Betonia olisi kierrätettävä nykyistä paremmin. Betoni on monen mielestä yhä rakentamisen suuri ilmastopahis.

”Uudelleenkäyttöä varten irrotetun betonielementin hiilijalanjälki on uusien laskelmiemme mukaan vain noin kymmenen prosenttia neitseellisestä betonielementistä, jonka tuotannossa etenkin sementin valmistuksessa tarvittava energia sekä siinä kemiallisessa reaktiossa vapautuva hiilidioksidi ovat isossa osassa”, Tampereen yliopiston korjausrakentamisen professori Satu Huuhka sanoo.

Tampereen yliopisto ja Skanska tutkivat EU-rahoitteisessa ReCreate-hankkeessa muiden yritysten ja eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa betonielementtien uusiokäyttöä uudisrakentamisessa. Tampereella purettiin vanha toimistotalo, josta irrotettuja ontelolaattoja Skanska on jo käyttänyt uudisrakennuksissaan. Lisäksi hankkeella on putkessa kaksi muuta pilottityömaata.

”Elementit lähtivät nätisti sahaamalla ja poraamalla irti, ja ne nostettiin nosturilla alas niin kuin ne olivat aikanaan asennettukin. Irrotusjärjestys suunniteltiin niin, rakennus pysyi stabiilina koko ajan”, Huuhka kertoo.

Betonin kierrolle olisi edellytyksiä, Huuhka näkee. Suomessa rakennetaan enemmän kuin puretaan, joten kaikki betoni saataisiin kierrätettyä uudiskohteissa. Huuhka muistuttaa, että vähähiilisessä rakentamisessa samalla työkalulla ei voi ratkaista jokaista kohdetta: koska purkumateriaali ei yksinään riitä, tarvitaan myös muita hiilitehokkaita ratkaisuja.

Betonin uudelleenkäyttö kannattaa, jos rakennus päädytään purkamaan.

”Usein ympäristön kannalta paras tapa olisi kuitenkin korjata rakennusta, muokata sitä käyttötarpeen mukaan ja uusia talotekniikka. Tavallisesti rakennus ei ole teknisesti korjauskelvoton, vaikka omistaja sillä purkamisen perustelisikin.”

Lue lisää: Vanhoja betonielementtejä ­hyödynnetään uudiskohteessa

---

Teksti ja kuvat: Juho Paavola