Viimeiset 14 vuotta Jämsän Kone ja Rakennuspalvelu Oy:llä töissä ollut Markku Kokkonen valmistui rakennusmestariksi Kuopion teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1981.

Hyvin se ammatinvalinta minulta onnistui, sillä päivääkään en ole katunut sitä, että opiskelin rakennusmestariksi”, Markku Kokkonen tunnustaa.

Valmistumisen jälkeen neljä vuotta meni vieraan palveluksessa, kunnes vuonna 1985 Markku aloitti yrittäjän uran. Oman yrityksen pyörittämistä kesti pitkälle 1990-luvulle.

Tällöin hän huomasi, että voisihan sitä taasen tehdä työtä toisen palveluksessa ja olla joskus vaikkapa vuosilomallakin. Kokkonen teki useamman vuoden keikan Palmberg Oy:lle Tampereelle, kunnes kotiseutu veti miehen takaisin.

Puurakentamisen helmi

Nykyisen työnantajan leivissä erikoisin ja mielenkiintoisin rakennuskohde on ollut Serlachius-museoihin kuuluvan taidemuseo Göstan laajennusosa, Paviljonki, joka valmistui kesäkuussa 2014.

Laajennusosan suunnittelusta järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, johon saatiin peräti 579 ehdotusta 42 maasta! Kilpailun voitti barcelonalaisten arkkitehtien Héctor Mendozan, Mara Partidan ja Boris Bezan suunnitelma Parallelis.

Göstan Paviljonki on 5 700 neliömetrin suuruinen ja sen perusrakenteena on yli sata liimapuukehää. Erikoiset ja äärimmäistä osaamista vaatineet liimapuupalkit toimitti turkulainen Late-Rakenteet Oy.

Rakennuksen kolmessa kerroksessa on yli tuhat neliömetriä näyttelytilaa, tasokas ravintola, juhlasali sekä museokauppa. Rakennuksessa on myös henkilökunnan toimistotilat sekä ajanmukaiset kokoelma- ja säilytystilat säätiön mittavalle taidekokoelmalle.

Ammattitaito ratkaisee

Paviljonki on myös kerännyt useita palkintoja ja ollut ehdolla monissa kilpailuissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

”Göstan Paviljonki oli oma erikoisuutensa alusta loppuun asti. Jo urakkatarjouksia laskettaessa esimerkiksi työmäärien laskeminen oli erittäin haastavaa, sillä vertailukohtaa tai kokemusta vastaavasta ei ollut”, Markku Kokkonen muistelee.

Rakennusmiehetkin ihmettelivät kaiken aikaa arkkitehtien ideoimia ratkaisuja. Kokkonen muistelee, että kenties ilmastointiasentajat olivat lähimpänä normaalirakentamista, mutta kyllä heiltäkin vaadittiin huippuluokan ammattitaidon lisäksi erikoisosaamista ja sommittelukykyä.

Tarkasti aikataulussaan

Paviljongin mittatoleranssit olivat erittäin tarkkoja, sillä rakennesuunnittelun pelivarat oli vedetty äärimmilleen. Työn piti olla täsmälleen oikean mittaista. Monista haasteista huolimatta rakennus saatiin pystyyn ongelmitta ja tarkasti aikataulussaan. Parhaimmillaan Paviljongin työmaalla hääri yhteistyökumppaneiden ammattilaiset mukaan lukien satakunta rakennusalan huippuosaajaa.

Rakennus on kohta ollut käytössä parisen vuotta. Sille annettiin aivan samanlaiset takuut kuin tavallisessakin rakentamisessa. Kokkosen mukaan mitään erikoista tai ongelmallista ei ole ilmaantunut.

”Lähes kaikki rakentamisessa käytetty puu on suomalaista kuusta. Muutamissa silloissa on jonkin verran venäläistä lehtikuusta. Ihmeteltiin oikein porukalla, miksi mänty ei kelvannut, vaikka se on erittäin tunnustettu rakennuspuu pohjolan oloissa”, Kokkonen muistelee.

Joustava tiimi

Isompaan konserniin kuuluvan Jämsän Kone- ja Rakennuspalvelun palveluksessa on 10–20 ammattilaista. Melkoinen osa työstä teetetään sopimuskumppaneilla.

”Me olemme saaneet mukavan tiimin aikaiseksi sekä yrityksen sisällä että kumppaneiden keskuudessa. Pystymme venymään tarvittaessa eikä toiminnan supistaminenkaan tarpeen vaatiessa tuota ongelmia”, Kokkonen selventää.

RKL:n toiminnassa Kokkonen kertoo olleensa mukana enemmänkin rivijäsenenä. Yhdistystoiminnan sisältö ja kiinnostavuushan riippuu jäsenistöstä itsestään. Kun on aktiivinen porukka, niin toimintaan saadaan mukavasti sisältöä ja vetovoimaisuutta.

Salomaiden kutsu

Metsästys ja kalastus ovat olleet Markun ykkösharrastus läpi elämän. Jahdin kohteena on pääasiassa lintuja, jäniksiä ja muuta pienriistaa. Hirviporukkaan hän ei ole lähtenyt, sillä työviikon tiukka aikataulu riittää. Markku ei halua aikatauluttaa syksyn kauniita viikonloppuja hirvijahdin alttarille.

Pääosin metsästysreissut on tehty Keski-Suomen alueelle. Muutama hanhenmetsästysmatka on tullut tehdyksi Viroon ja kanalintujahti Ruotsin keskiosiin.

Markku ihmettelee keskisen Suomen voimakkaasti vaihtelevaa kanalintukantaa. Monilla alueilla tilanne näyttää hankalalta, kun on kovat pakkaset, mutta lunta ei ole ilmaantunut.

Markun kotinurkilla Kintaudella on vuosikaudet ollut mukavan kokoinen teeriparvi. Mutta tänä talvena ei ole havaittu siiveniskuakaan.

Kalastuksessakin Markulle on tärkeintä viihtyminen ja vastapainon hakeminen työlle. Pilkkiminen ja verkkokalastus kesää lukuun ottamatta ovat pitäneet perheen kalassa tarjottavana on ollut kuhaa, ahventa ja haukeakin. Lähes joka talvi verkot ovat olleet jään alla. Kuluneen tammikuun huimien pakkasten aikana verkot ovat olleet vajassa. Toisaalta joulukuussa kuhaa tuli sen verran mukavasti, ettei enempään pyytämiseen ole tarvetta.

”Minulla on sellainen sääntö, että kalastan sen verran, mitä itse jaksamme syödä”, Markku tuumaa.

Yhden kerran Markku Kokkonen on poikennut lohijoella. Yksi reissu niin sanotun arvokalan perässä riitti. Lohestus ei tuntunut olevan Markun juttu.

Viime aikoina metsästyksen ja kalastuksen rinnalle ja ohikin on noussut uusi ”harrastus”.

”Lastenlasten kanssa puuhaaminen antaa uskomattoman paljon iloa ja sisältöä elämään”, Markku Kokkonen tunnustaa.

Teksti ja kuvat Visa Vilkuna