Vähemmän yllättävä tosiasia on, että kaupungit jatkavat kasvuaan.­ Esimerkiksi Helsingissä kuluvan vuoden alkupuoliskolla väestö on kasvanut noin 5 500 henkilöllä ja Tampereella 2 000 henkilöllä. Vastaavasti moni­paikkaisuus ei ole kasvanut kodin ulkopuolisilla yöpymisillä mitattuna lainkaan vuodesta 2016, ilmenee Asukasbarometri 2022:sta.

Samaisen tutkimuksen mukaan 23 pro­sent­tia työssäkäyvistä tekee työajastaan alle puolet etätyötä, 15 prosenttia 3 – 4 päivää viikossa ja 7 prosenttia koko ajan.

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että nykyisestä markkinatilanteesta huolimatta kaupunkeihin tarvitaan ennen pitkää lisää asuntoja. Toisaalta toimistojen osalta monille organi­saatioille riittää pienemmät, mutta houkuttelevammat tilat, joten vajaakäyttöäkin on.

Ilmaston ja biodiversiteetin näkökulmasta olemassa olevaa rakennuskantaa pitäisi ylläpitää ja korjata. Käyttötarkoituksen muutoksia eli konversioita pitäisi suosia. Rakennuksia on purettava harkiten, ja purettavien rakennusten osat ja komponentit on hyödynnettävä mahdollisimman hyvin. Uudis­rakentamisen on oltava vähäpäästöistä, mitä se useimmiten ja yhä enenevässä määrin onkin.

Kaupunkeja on ollut yli 6 000 vuotta ja ne ovat luonteeltaan kerroksellisia, resilienttejä ja uudistumiskykyisiä. Kaupunkirakentamisen kiertotalous – korjaaminen, konversiot ja osien­ uudelleenkäyttö – ei ole sinänsä ­uusi asia, niin on tehty aina taloudellisista syistä ja materiaalien niukkuuden vuoksi.­ ­Sotien jälkeisen Suomen vaurastuessa­ on ­uudelleenkäytön osaaminen huvennut ja konversiota on jarrutettu kaavoituksessa funktionaalisen kaupunkisuunnittelun hengessä. Konver­sioiden osalta tuulet näyttäisivät olevan kääntymässä.

Haluttiin tai ei, taloudellinen näkökulma on aina mukana kiertotaloudessa. Vaikka lähiön kerrostalon energiatehokuutta olisi järke­vää parantaa, asunnon arvoa vähäisesti kasvattavan putkiremontin jälkeen asukkailla ei ole aina ole varaa tai halua toteuttaa energia­remontti, eikä pankkikaan välttämättä anna sitä varten lainaa.

Tyhjän rakennuksen konversio voi osoittautua taloudellisesti mahdottomaksi. Saneerauksen kustannukset voivat olla tulevaan tuottoon nähden liian suuret. Toisinaan lähtötilanteen tasearvo on liian korkea, jotta edellytykset täyttyisivät. Näissä tapauksissa purkaminen voi olla ainoa toimiva ratkaisu.

Purkamisen tapauksessa on tehtävä huolellinen analyysi käyttökelpoisista rakennus­osista ja pyrittävä käyttämään ne tontilla.­ Vertailukelpoiset hiilidioksidilaskelmat pitää luonnollisesti tehdä. Uuden suunnittelun lähtö­kohdat muuttuvat vaativammaksi, kun on lähdettävä siitä, mitä on jo käsissä.

Uudelleenkäytön kasvattaminen ja tehostaminen edellyttävät käytettyjen osien markki­napaikkoja, hyväksymismenettelyjen kehittämistä ja lainsäädäntöä. Lisäksi tarvitaan uutta otetta purkamiseen, suunnitteluun ja rakentamiseen.

Kiertotalouden periaattein toteutettu purku ja uudisrakentaminen on kaupunki­ympäristön kannalta parempi ratkaisu kuin se, että tiloja pidetään tyhjinä ja samaan aikaan rakennetaan neitseelliselle alueelle.

Juha Kostiainen toimii YIT Oyj:n kaupunki­kehityksestä ja vastuullisuudesta vastaavana johtajana. Hän on Tampereen yliopiston kaupunkiseutujen strategisen kehittämisen dosentti. Hän käsittelee kaupunkikehityksen kysymyksiä blogissaan nokkelakaupunki.fi