Jesse Lehtinen

Rakennusinsinööri Jesse Lehtinen on kolmen yhdistyksen ja kahden kielen mies.

Kun Jesse Lehtinen sai inssin paperit Tammisaaren Noviasta 2012, vaihtoi hän heti RKL:n opiskelijajäsenyyden varsinaiseen jäsenyyteen. Kotiyhdistyksensä Svenska Byggmästare i Helsingforsin kokouksista Lehtinen laskee olleensa vuosikymmenen aikana pois ehkä neljä kertaa. Nyt hän johtaa SBH:ssa puhetta ja on jäsenenä myös Keski-Uudenmaan ja Helsingin paikallisyhdistyksissä. Häntä voi luvalla tituleerata yhdistysmieheksi, ja olikin luontevaa, että hän tuli valituksi Etelän edustajaksi hallitukseen.

”Tulin alalle ’vahingossa’. Sain raksahommia NCC:llä lukioaikoina, ja siellä jatkoin opiskelujen ohella. Ennen pitkää olinkin jo työnjohtaja”, Lehtinen muistelee.

Lehtinen siirtyi seuraavaksi mutkan kautta tekniseksi isännöitsijäksi Realiaan koulukaverin suosituksesta. Siellä hänelle ehti kertyä kuusi eri titteliä. Lehtisen mukaan ”nakkeja sateli”, ja hän oli lopulta yksikön päällikkö. Nyt Lehtinen toimii TomConin Helsingin toimitusjohtajana – kenttähommissa, jossa hän viihtyy yhtä hyvin kuin yhdistysmenoissa.

”RKL:n ansiosta tunnen aina jonkun, joka tietää johonkin ongelmaan ratkaisun. Siinä missä nuoret alkavat googlata, minä alan soittaa kontakteilleni”.

Jos vapaa-aikaa jäisi enemmän, Lehtinen kävisi lintumetsällä. Mutta muutakin arkeen mahtuu.
”Helmikuussa vietämme häitä. Min flickvän Anja blir min fru”, Lehtinen hymyilee.

Mikko Äystö
Rakennusala ja myyntityö voittivat teatterin Mikko Äystön uravaihtoehtona.

Mikko Äystö

Teatteri on pysynyt Mikko Äystön rakkaana harrastuksena. Myyntitehtävissä elämäntyönsä tehneelle Äystölle on kertynyt myös luottamustoimia.

Nuorella Mikko Äystöllä oli kaksi uravaihtoehtoa: näyttelijäksi tai isän jalanjäljissä rakennustöihin. Rakennusala voitti teatterin osin sattumalta, kun armeijakaveri houkutteli tekun pääsykokeisiin.
”Hyvästä harrastuksesta olisi voinut tulla huono työ”, Äystö naurahtaa.

Valmistuttuaan teknikoksi Seinäjoelta Äystö liittyi Etelä-Pohjanmaan yhdistykseen 1976. Sen puheenjohtajana toimi silloin isä-Aaro. Muutama vuosikymmen myöhemmin pojasta tuli yhdistyksen ainoa toisen polven puheenjohtaja.

Äystö luki kauppatiedettä Pietarsaaressa, oppi sujuvan ruotsin ja sai töitä Kristiinankaupungista. Kun vaimo sai apteekkioikeudet Soiniin, muutti perhe sinne – ja lopulta Lapualle. 90-luvulla Äystö hankki insinöörin paperit iltakoulusta. Oma elämäntyö on tehty myyntitehtävissä: Finnwoodin hirsitaloja, Tulikiven takkoja, teräspiippujakin.

Teatteri on aina kulkenut mukana: kun Kristiinankaupungissa tiistaina alkoi työ, oli mies jo torstaina näytelmäharjoituksissa. Rooleista haastavin on ollut tunnin mittainen Tanssiinkutsu-monologi.
Aikaa on riittänyt teatteri- ja yhdistysharrastusten ohella myös messuyritys Pytinki Oy:n hallituksen johtamiselle. Äystö näkee yhdistyksensä tulevaisuuden valoisana, vaikka useampia nuoria soisi tulevan mukaan.

”Paljon enemmän olen saanut yhdistykseltä kuin mitä olen sinne laittanut.”

Teksti Maria-Elena Ehrnrooth Kuvat Gesina Sundström