Valurauta-, teräs- ja sementtiputket.

V esijohtoputkien ja varsinkin­ ­valurautaisten vesijohto­putkien kestävyyteen on useissa maissa viime aikoina alettu kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Asiasta on pidetty tätä alaa edustavien ammattipiirien keskuudessa esitelmiä, ja siitä ovat useat­ ulkomaiset ammattilehdet julkaisseet huomiota herättäneitä kirjoituksia, joista eräässä vuori-ins. T. An. Tesch käsittelee asia seuraavaan tapaan.

Ruosteen puhkaisemia metalliputkia.

Kun kokemus on osoittanut, että viime aikoina valmistetut valurautaiset putket eivät ole niin kestäviä kuin aikaisemmin valmistetut, lienee ensinnäkin syytä tarkastaa, mistä tämä laadun huononeminen johtuu. Analysoimalla esim. Versaillesin vesijohtolaitoksesta otetun valu­rautaputken, on likimääräinen analysi­ seuraava: hiilipitoisuus kokonaisuudessaan 3,27, josta raudassa sellaisenaan 1,36 ja grafiittiseoksina 1,91. Nykyjään tavallisin pika-analysitulos taas on seuraava:­ ­hiilipitoisuus kokonaisuudessaan 3,64,­ ­josta raudassa sellaisenaan 0,41 ja grafiitti­seoksina 3,23.

Vertaamalla näitä analyseja toisiinsa, huomataan siis nykyaikaisten valurautaputkien grafiittipitoisuuden olevan huomattavasti suuremman kuin ennen, jolloin suurin osa hiiltä oli kemiallisesti sidottu. Muistettaneen myös, että ennen vanhaan valurauta sulatettiin puuhiilen avulla, mistä alempi grafiittipitoisuuskin johtuu.

Purkauksessa rikkoutuneita valurautaputkia.

Kokemus osoittaa grafiittipitoisemman valuraudan olevan vastustuskyvyttömämpää, hauraampaa ja turmeltuvampaa kuin sellaisen valuraudan, missä hiili esiintyy rautaan sekoittuneena. Ja tämähän on helposti ymmärrettävissäkin, sillä runsaampi grafiittihiukkasmäärä tekee valuraudan seka-aineiseksi. Kaikkiin suuntiin haarautuvat grafiittihiukkaset jakavat näet metallin eri osiin, synnyttäen siten sopivia hyökkäyspaikkoja mekaanista, kemiallista ja galvanista laatua oleville vahingoille.

Siksipä tapaakin usein valurauta­putkia, jotka suhteellisen lyhyen ajan­jakson jälkeen ovat niin täydellisesti ruosteen ja maasähkövirtojen turmelemat, että ne ovat muuttuneet huokoiseksi saventapaiseksi massaksi, jonka helposti voi sormin murentaa. Tällaiset putket voivat aiheuttaa, paitsi suuria vuotovahinkoja, todellisia vaarojakin.

Teräsmuhviputken jatkokappale.

Näiden ja monien muiden valurautaputkissa ilmenevien heikkouksien vuoksi on yhä enemmän pyritty niitä parantamaan, vieläpä kokonaan korvaamaankin ne paremmanlaatuisilla putkilla.
Yhdysvalloissa on ryhdytty suuressa mittakaavassa valmistamaan brasilialaisen insinööri de Lavaudin keksimän ­menetelmän mukaisia keskipakoisvalurautaputkia.

***

Verrattomasti tärkeämpi on teräsmuhviputkien valmistus ja käyttö. Nämä putket ovat menestyksellisesti ryhtyneet kilpailemaan valurautaputkien kanssa.

***

Lopuksi mainittakoon sementtiput­kien erinäisissä tapauksissa tunkeutuneen kilpailuun valurauta-, vieläpä teräsputkienkin kanssa. Nykyisin ei käytetä sementtiputkia ainoastaan viemäri-, vaan myös korkeapaineputkissa.


Erilaisista sementtiputkikonstruk­tioista mainittakoon Siegwart-putket. Näiden, kuten kaikkienkin sementti­putkien heikkoutena mainittakoon, etteivät ne ole täysin tiiviitä.

(Otteita artikkelista.)