Rakennustaito 5 – 6/1925

Muutamien päivien kuluttua saapuu suuri osa maan rakennusmestareista pääkaupunkiin päämääränä kullakin Suomen Rakennusmestariliiton 20:s vuosikokous. Vaikkapa kokouksesta ei olekaan muodostettu erityistä juhlakokousta, vaan varsinainen juhla on lykätty Liiton 25. vuosikokoukseen, antaa ajankohta sittenkin aihetta luoda pikainen silmäys tämän lähes tuhatmiehisen rakentajajärjestön kehitykseen ja myöhempiin vaiheisiin.

Useat tämän lehden lukijat tietävät, että Liittomme polveutuu yhdeksännentoista vuosisadan yhdeksännen vuosikymmenen loppupuolella työväenyhdistysten yhteyteen perustetuista rakennusmestariklubeista. Tällaisessa yhteistyössä toimivat siihen aikaan maamme rakennusmestarit samoin kuin lukuisat muutkin porvarillista katsantokantaa edustavat kansalaiset.

Rakennusmestarien yhteis­toiminta työväenyhdistysten yhteydessä ei kestänyt kovin kauan. Kun työväen pyrkimykset alkoivat siirtyä yhä suurempaan taloudellisten etujen tavoitteluun, selvitti se käsitteet sillä nopeudella, että jo vuodesta 1896 alkoivat maan rakennusmestarit muodostaa itsenäisiä, omien sääntöjensä alaisia rakennusmestariklubeja, jollaiset perustettiin Tampereelle ja Helsinkiin 1896, Viipuriin ja Turkuun 1898 ja Kuopioon 1899 jne., niin että tällaisia järjestöjä muodostui useampaan suurempaan maamme kaupunkiin. Näiden järjestöjen ensimmäisenä tehtävänä oli asettua silloin valloilleen päässyttä lakkoliikettä vastaan.

Suomen Rakennusmestariliiton Helsingin osaston orkesteri.

Kun lakkoliikkeen aikaansaama käytännön kova koe oli selvittänyt ammattikuntamme aseman, huomasi se yhä laajemman yhteistoiminnan tarpeellisuuden. Tällaisen yhteistoiminnan alku heräsi ensiksi yleisten, koko maata käsittävien rakennusmestarien kokousten muodossa. Ensimmäinen yleinen kokous pidettiin jo itsenäisten rakennusmestariklubien neljäntenä toimintavuonna, s. o. 1900 Helsingissä, toinen Viipurissa 1903, kolmas 1904 Turussa ja neljäs eli viimeinen tässä muodossa pidetty yleinen rakennusmestarien kokous Tampereella 1905. Viipurissa 1903 pidetyn kokouksen päätöksen mukaisesti joutuivat koko maata käsittävän Rakennusmestariliiton säännöt Turussa pidetyn kokouksen tarkistettavaksi ja Tampereella 29 p:nä heinäkuuta 1905 valittiin johtokunta Suomen Rakennusmestariliitolle, jonka toiminta myöskin heti aloitettiin.

(Ote vastaavan toimittajan Aug. Tolosen artikkelista lehden erikois­numerossa, jossa käsiteltiin laajasti järjestön ja toimialan kehitystä.)

Rakennustaito 4/1925

Vuonna 1929 Tampereen keskustaan valmistui graniitilla verhoiltu ­Hämeensilta, joka oli käytössä 2010-luvun lopulle saakka. Kuva vuodelta 1934 on Vapriikin kokoelmista. Kuvaaja on ­Teuvo Mäkinen.

Tampereen Hämeen­sillan suunnittelukilpailu

Hämeensillan piirustuskilpailu, johon vain kotimaiset ammatti­miehet olivat oikeutettuja ottamaan osaa, julis­tettiin viime keväänä ja päättyi sen pidennetty määräaika viime joulukuun 1 p:nä.

Kilpailuohjelma oli laadittu sellaiseksi, että se melkoisessa määrässä sitoi suunnittelijan kädet ja antoi samalla jokseenkin selvän viittauksen siitä, minkälaista siltaa kilpailun toimeenpanija halusi. Niinpä ohjelmassa ensinnäkin määrättiin sallituiksi rakennusaineiksi betoni, rauta­betoni ja graniitti ja samalla nimenomaan vaadittiin m. m. sillan koko julkisivu graniitilla verhottavaksi. Näin ollen oli siis rautasillan ehdottaminen kielletty, johtuen tämä m. m. siitä, että graniittijulkisivu on kysymyksessä olevassa siltapaikassa, joka on Tampereen keskeisimmällä ja suurimmalla valtakadulla, parhaiten paikallaan jo suuremman monu­menttaalisuutensakin vuoksi. Muuten tuo määräys graniitin pakollisesta käyttämisestä julkisivun peitteenä oikeastaan merkitsi sitä, että suunnittelijan oli tehtävän ratkaisussa turvauduttava holvimuotoon, joka on katsottu tässä tapauksessa edullisimmaksi siltamuodoksi. Edelleen oli ohjelmassa määräys siitä, että silta oli suunniteltava yksi­jänteiseksi, johtuen tämä Tammerkosken pohjan maa­peräsuhteista.

Palkintolautakunta, johon kuuluivat pääjohtaja Jalmar Castrén ja professori O. Hannelius, Helsingistä sekä insinöörit J. K. Koskinen, K. A. Niinikoski ja Akseli Linnavuori, Tampereelta, tuli kilpailuehdotuksia arvostellessaan siihen tulokseen, ettei mitään ehdotusta voitu sellaisenaan suositella rakennettavaksi. Tämän vuoksi ei lautakunta katsonut voivansa jakaa ollenkaan ensimmäistä palkintoa, vaan sen sijaan kaksi toista palkintoa, jolloin palkinnot ­jakautuivat seuraavasti:
II palkinto, 25 000 mk, ins. E. R. Erikssonille, Helsingistä, nimim. ”Eri”.
II palkinto, 25 000 mk, ins. J. I. Packalénìn Rakennuskonstruktiotoimisto, Helsingistä, (avustajana arkt. M. Välikangas) nimimerkistä ”Hälläpyörä”.
III palkinto, 15 000 mk, sama kuin edellinen, nimimerkistä ”Pons”.

Suunnittelukilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa, eikä yksikään kärkiehdotuksista sellaisenaan edennyt jatkoon. Tampereen kaupungin virkamiehet laativat myöhemmin oman suunnitelmansa pääasiassa E. R. Erikssonin ehdotuksen pohjalta, ja näiden piirustusten mukaan Hämeensiltaa alettiin rakentaa 1920-luvun jälkipuoliskolla. Silta valmistui vuonna 1929.

Viime vuosikymmenien kuntotarkas­tuksissa todettiin, että silta vaatii perus­korjauk­sen ja silti sen käyttöikä lähestyy loppuaan. Kaupunki päätti rakennuttaa käytännössä kokonaan uuden sillan vanhan paikalle. Vaiheittainen rakennustyö valmistui vuonna 2021, jolloin sillalle palasivat pienen tauon jälkeen kuuluisat Väinö Aaltosen Pirkkalaisveistokset. Uuden sillan graniittiverhous on peräisin vanhasta sillasta.