Terijoki oli aikanaan suosittu lomanviettopaikka erityisesti pietarilaisten keskuudessa. Venäjän vallankumouksen jälkeen jopa 2000 huvilaa purettiin ja siirrettiin muualle vastaitsenäistyneeseen Suomeen.

Karjalankannaksella autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan kaakkoiskulmassa sijainnut Terijoki irtautui vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa Kivennavan pitäjästä ja itsenäistyi omaksi kunnakseen. Alueelle rakennettiin vuosisadan vaihteen molemmin puolin paljon koristeellisia pitsihuviloita, jotka olivat tyypillisiä aikakauden arkkitehtuurille. Näitä huviloita pystytettiin tiheään tahtiin, ja rakennustöihin osallistuivat monet lähiseudun kunnat, sekä Terijoelta että Pietarin alueelta.

Huviloiden omistajat olivat suurelta osin varakkaita venäläisiä Pietarista, josta tuli alueelle paljon myös muita lomailijoita vuokrahuviloihin ja muihin majoituspaikkoihin.

Huvilat työllistivät runsaasti rakentajia

Terijoella oli peräti 25 kilometriä rantaviivaa, mikä tarjosi erinomaiset puitteet huviloiden rakentamiselle. Rautatieyhteys edisti matkailua. Kiinnostus rakentamiseen kasvoi voimakkaasti, ja koristeellisia, monikerroksisia pitsihuviloita alkoi nousta toinen toisensa jälkeen.

Rakennustöihin osallistui kirvesmiehiä, puuseppiä ja maalareita sekä Terijoelta että Pietarin lähiseudulta. Lisäksi värillisiä lasi-ikkunoita ja muita ylellisiä koristeita hankittiin kauempaa, mikä korosti alueen huviloiden ylellisyyttä. Terijoen ympäristöön rakennettiin 1920-luvun alkuvuosiin mennessä lähes 10 000 huvilaa.

Tyhjiä huviloita huutokaupattiin

Venäjän vallankumouksen 1917 jälkeen moni Terijoen huvila jäi tyhjilleen, ja lisäksi pian Terijoen erotti Pietarin alueesta uusi valtioraja. Vastaitsenäistyneessä Suomessa monet näkivät tilaisuuden ja alkoivat ostaa näitä huviloita.

Terijoen kunnanisät olivat neuvottomia, mitä tehdä tyhjiksi jääneillä huviloilla. Vuonna 1922 Suomen valtio päätti, että ulkomaiset omistukset siirtyisivät valtion haltuun.

Suomen valtio huutokauppasi 1920-luvulla lukuisia sen haltuun päätyneitä tyhjiä huviloita. Monet huviloista purettiin ja siirrettiin rautateitse muualle Suomeen. Kaiken kaikkiaan noin 2 000 suurta huvilaa siirrettiin Terijoelta länteen maailmansotien välisenä aikana.

Terijoella huviloiden kysyntä kasvoi vuosi vuodelta. Suuria määriä siirrettiin Etelä-Suomeen.

Vuoden 1926 jälkeen kiinnostus huviloihin väheni nopeasti, kun Suomessa ryhdyttiin rakentamaan entistä enemmän runkorakenteisia lautataloja. Kysytyimpiä olivat pienet 3–4 huoneen talot. Huviloista siirrettiin vain hirsirunko. Kun rakennukset siirrettiin Suomeen, suomalaiset veistivät hirret suoriksi ja vuorasivat seinät. 

Teksti Tuija Vuolle-Selki Kuva Lahden museot / Valokuvaamo A. Pullinen

Lähteet: 
Ritva Heikkilä, Terijoki. Kadotettu paratiisi. Tammi. Helsinki. 2004.
Elina Syväoja 2018, Tuhatilmeiset kannakselaishuvilat: Terijoelta Pohjanmaalle siirretyt rakennukset. Taidehistoria. Jyväskylän yliopisto.
Uusi Aura 1.9.1929, Helsingin Sanomat 4.7.1926, Kannaksen Lehti 13.10.1931.