Muistan, kun urani alussa parikymmentä vuotta sitten haastattelin rakennusinsinööriksi opiskellutta nuorta miestä. Kysyin, miksi hän oli valinnut juuri tämän alan. Vastaus oli ytimekäs: ”Rakentajia tarvitaan aina.”

Silloin oli helppo luottaa tulevaisuuteen, mutta viime vuosina on koettu toisenlaisiakin aikoja. Korkeat korot, materiaalien hintojen nousu ja epävarmuus talouden suunnasta ovat hiljentäneet työmaat, pysäyttäneet hankkeita ja ajaneet monia alan yrityksiä ahtaalle. Työpaikkoja on menetetty, ja työt ovat olleet osaajillakin tiukassa.

Nyt horisontissa näkyy kuitenkin valoa. Talouden suhteen on toiveikkuutta, ja uudisrakentaminen osoittaa heräämisen merkkejä. Asuntojen kysyntä vilkastuu, ja rohkeimmat ennustelevat asuntopulan häämöttävän nurkan takana. Korjausrakentaminen on jatkunut tasaisena vaikeinakin aikoina. Energiatehokkuusremontit ja vanhenevan rakennuskannan ylläpito pitävät huolen siitä, että työtä riittää jatkossakin.

Rakentamista tarvitaan – ja rakentajia. Vaikka taantuma on hetkellisesti vähentänyt työvoiman tarvetta, kannattaa katsoa pidemmälle. Väestö kasvaa kaupungeissa, infrastruktuuria on kehitettävä ja rakennuksia korjattava. Samalla rakentamisen laatu- ja vastuullisuusvaatimukset korostuvat, mikä lisää entisestään osaavan työvoiman merkitystä.

Rakennusala on yhteiskunnan yksi kivijalka. Ilman rakentajia ei synny koteja, kouluja, sairaaloita eikä teitä. Ja näiden tarve ei lopu koskaan. Siksi on tärkeää varmistaa, että ala houkuttelee uusia tekijöitä ja että se tarjoaa reilut työehdot ja mahdollisuuksia kehittyä. Myös nykyisistä osaajista ja heidän kokemuksestaan on pidettävä kiinni.

Rakentaminen on muutakin kuin työtä: se on luottamusta tulevaisuuteen. Nyt mietin, missä on tuo nuori mies, joka luotti aikoinaan alaan niin vahvasti. Hän on nyt päälle nelikymppinen, joten työkokemusta hän on ehtinyt kerätä jo parikymmentä vuotta. Ehkä hän on vahvistanut osaamistaan monilla täydennyskoulutuksilla. Hyvin todennäköisesti hän on vankka ammattilainen, jolla on työvuosia edessä vielä paljon.

Ja ammattilainen osaa pitää myös hyvinvoinnistaan huolta. Tähän lehteen haastattelemani työnjohtaja pitää kiinni kello neljän ruokahetkestä lastensa kanssa. Perheen yhteinen aika voi olla suuri voimavara. On hienoa, että työn vastapainoakin uskalletaan nykyään korostaa. Hyvinvoiva ammattilainen jaksaa tehdä työnsäkin hyvin.

Rakennusalan nousussa näitä hyvinvoivia ammattilaisia tarvitaan taas.

Antti Pulkkinen

PS. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tällä paikalla Rakennustaidon päätoimittajana. Rakentavaa palautetta saa lähettää, olemmehan rakennusalalla.