Suomi on painikielellä sillassa. Talous nirskuu ja narskuu elinkeinoelämän jokaisessa nurkassa. Samaan aikaan Suomineidon rajat ovat joutuneet uusiin haasteisiin globaalin ympäristön paineissa; halukkaita maahanmuuttajia pyrkii maahamme enemmän kuin kykenemme heitä vastaanottamaan. Kansakunnan omatunto ei oikein tiedä, miten asian suhteen pitää toimia.

Olen havainnut, että vahva ympäristötekijöiden muutos aiheuttaa meille suomalaisille pelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Työ jakaantuu nykyisellään epätasaisesti, ja vanhat ammattinimikkeet ovat osin murtumassa tai jopa kokonaan poistumassa suomalaisesta työstä. Ilmassa on aavistuksen ylimääräistä levottomuutta.

Vanhaan yhteiskuntarakenteeseen ei ole enää palaaminen, se on selvä. Meidän jokaisen on nyt opittava uutta ja oltava aiempaa joustavampia saavuttaaksemme harmonisemman suhteen ympäristöömme.

Tiennäyttäjiä tarvitaan edelleen

Maailma on muuttunut pysyvästi, halusimme tai emme. Silti haluaisin vanhasta maailmasta siirtää yhden asian tähän haastavaan aikaamme: työn kunnioittamisen.

Kun minä olin nuori, työn arvostus oli pykälää arvokkaampaa. Töitä tehtiin melko yleisesti myös lauantaisin, ja jos kirvesmies teki virheen, ei ollut poikkeuksellista että hän korjasi virheen omalla ajallaan.

Rakentaminen niin kuin mikä tahansa liiketoiminta on tänään selvästi pirstaloituneempaa kuin aiemmin. Jo se asettaa tekijöille ja johtajille uusia erilaisia haasteita. Lisäksi rakentaminen Suomessa keskittyy tänään ja huomenna paljon kasvukeskuksiin. Tämä aiheuttaa niin eriarvoisuutta kuin myös resurssien epätasaista jakautumista maassamme.

Positiivista on, että tämän vuoden aikana rakentaminen on neljän hiljaisen vuoden aikana ensimmäistä kertaa pienessä nosteessa muussakin kuin korjausrakentamisessa. Pidetään me kokeneemmat rakentajat nyt huoli siitä, että arvostamme rakentamisen perustaitoja ja siirretään osaamistamme edelleen rakentavasti nuoremmalle rakentajasukupolvelle.

Myönteisellä asenteella ja hyvällä vuorovaikutuksella saamme aikaiseksi kasvua ja kestävämpää yhteiskunnan kehitystä. Ei pelätä, vaan tartutaan haasteisiin rohkeudella ja muistetaan kunnioittaa kanssaihmisiä yhteisössämme.

Ympäristötekijöiden mutkista huolimatta muista, että hymy tai ystävällisyys ei maksa mitään. Se on ilmaista energiaa, jolla on mahdollisuus saada ihmeitä aikaiseksi.

Koen vahvasti, että meillä on 110 vuoden kokemuksella merkittävä tehtävä luoda jäsenillemme hyvät edellytykset kokea ylpeyttä ammatistamme ja osaamisestamme. Perinteitä kunnioittaen kykenemme rakentamaan omalta osaltamme eheämpää yhteiskuntaa ja ympäristöä yhä paremmaksi, turvallisemmaksi ja viihtyisämmäksi!

Hannu Järveläinen