Tiiliverhottujen talojen ulkoseinien eristeisiin on alkanut ilmestyä hometta. Onko tämä ilmiö kostean syyskesän ansiota?

Rakennuskannassamme on runsaasti tiiliverhottuja taloja, joissa niin sanottu kynsirako on tukkeutunut laastipurseella.

Mallikohteemme on kaksikerroksisen rivitalon ylin kerros. Viime syyskuun puolivälissä tuli toimeksianto selvittää toisen kerroksen makuuhuoneessa esiintyvä sisäilmaongelma. Sisäilmassa esiintyi selvästi mikrobiperäinen haju.

Tutkimuksessa selvisi, että kohteessa ei ole ollut mitään kattovuotoja tai muita epätavallisia kosteuslähteitä kuin se, että tuulisella sateella tiiliverhouksen yläosa on usein märkä noin 1,5–2,0 metrin matkalla. Taloyhtiö päätti saada selvyyden sisäilmaongelmaan ja tämän vuoksi päätettiin aukaista ulkoseinä.

Avauksen yhteydessä oli merkillepantavaa, että mikrobiperäinen haju ilmeni heti höyrysulun aukaisun jälkeen hyvin voimakkaana. Sama hajuaistimus oli myös lämpöeristeissä. Rakenteesta otettiin rakennenäytteitä höyrysulusta, eristekerroksen keskeltä ja tuulensuojavillan sisäpinnasta. Kaikista näytteistä löytyi selvä mikrobikasvu (+++).

Vaurioanalyysi ulkoseinästä

Mikrobivaurio seinässä on todettu. Kosteusvaurion riskiä lisäävät oleellisesti kynsiraon laastitukkeumat. Viistosade aiheuttaa todellisen kosteuskuorman, ja laastikerroksen kautta kosteus siirtyy eristekerrokseen. Mutta mikä on kostean syksyn vaikutus tämän tyypin seiniin? Entä kestävätkö riskirakenteet kosteassa ilmastossa?

Elo–syyskuussa oli ulkoilman suhteellinen kosteus reilusti yli 80 % RH, sadetta melkein päivittäin. Esitetyssä rakenteessa on rakennusvirhe, eli ulkoseinän tuuletus (kynsirako) on tukkeutunut laastipurseilla. Tuuletusraon puutteista johtuvia ongelmia on esiintynyt pääsääntöisesti seinien alaosissa.

Alentaako ilmastonmuutos riskirakenteiden sietokykyä?

Jos ulkoseinärakenteiden lämpöeristekerrokset alkavat mikrobivaurioitua pelkän ulkoilmakosteuden takia, ollaan isojen asioiden äärellä. Suomen rakennuskannassa on tämän tyypin ulkoseinärakenteita kymmeniä tuhansia. Viime vuosiin saakka on tarkasteltu ja tutkittu lähinnä ulkoseinien alaosia ja niiden vaurioita, mutta nyt alkaa olla viitteitä koko julkisivun mikrobivaurioitumisista.

Korjaustapoja

Suomen ilmastoon eivät sovi tämän tyypin rakennukset. Ilman räystästä olevien talojen ulkoseinät kastuvat räystäältä alaspäin jopa kaksi metriä, käytännössä tuulenpuoleinen seinä on kokonaan märkä.

Jos taloon rakennetaan normaali harjakatto, pitkät räystäät suojelevat rakennusta tehokkaasti kosteudelta, mutta eivät korjaa seinien sisälle jo syntynyttä vauriota.

 

Teksti ja kuvat Hometohtori