Vanhimmistakin rakennuksista saa kekseliäällä käyttötarkoituksen muutoksella moderneja toimivia taloja. Parisataavuotias entinen varuskuntasairaala muuntui hiljattain kouluksi. Samalla korjattiin huonoon kuntoon päässeet julkisivut sekä katto.

Vuonna 1827 Helsingin Hietalahteen, nykyis­ten Kalevankadun ja Lönnrotinkadun väliseen kortteliin valmistui C. L. Engelin suunnittelema matala keltaseinäinen rakennus. Se toimi alun perin Venäjän armeijan sairaalana. Kaartin Lasaretin nimellä tunnettuun kortteliin nousi 1800-luvun mittaan toinenkin sairaalarakennus ja apurakennuksia. Abrahaminkadun varteen valmistui 1940-luvulla toimistorakennus, joka oli pitkään Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen eli nykyisen VTT:n pääkonttori.

Vanhin sairaalarakennus siirtyi 1930-luvulla Teknil­lisen korkeakoulun käyttöön ja muutettiin sitten VTT:n toimisto- ja laboratoriokäyttöön. Hietalahden kauppahallin naapurissa sijaitsevan korttelin talot olivat kuluvalla vuosituhannella yhtä apu­rakennusta lukuun ottamatta pitkään tyhjillään, kunnes kotimainen kiinteistösijoitusyhtiö HGR Property Partners Oy osti vuonna 2020 koko korttelin Senaatti-kiin­teistöiltä. Vanhalle talolle löytyi uusi käyttötarkoitus, kun Helsingin Ranskalainen Jules Verne -koulu kiinnostui tiloista.

Peruskorjauksella oli tiukka aikataulu. Ranskalainen Jules Verne -koulu muutti taloon viime vuonna.

Kun peruskorjauksesta ja muuntorakentami­sesta sovittiin, aikataulu oli laadittava tiukaksi, jotta oppilaat pääsevät uusiin tiloihin seuraavan lukuvuoden alkuun mennessä. Näin tapahtui, mutta työt tontilla jatkuvat edelleen.

Töiden painopiste on nyt siirtynyt Lönnrotin­kadun puolelta Kalevankadun puolelle. Siellä on jo tehty kevyitä purkutöitä: korttelin toinen entinen sairaa­larakennus, 1880-luvulla valmistunut punatiilinen talo, korjataan ja muutetaan Helsingin kaupungin päiväkodiksi. HGR:n kunnianhimoiseen suunnitelmaan kuuluu peruskorjausten ohella myös täydennysrakentaminen Kaartin Lasaretin korttelissa, jossa on myös iso sisäpiha.

Uudet julkisivuun kiinnitetyt katulyhdyt noudattavat vanhaa tyyliä.

Osaavaa käsityötä

Korttelin vanhimman rakennuksen muuttaminen kouluksi vaati perusteellisen kunnostuksen, johon sisäl­tyivät talotekniikan täydellinen uusiminen, julkisivu- ja kattoremontti sekä ikkunoiden ja ovien kunnostus.
Kohteen pääsuunnittelusta vastasi Arkkitehti­toimisto SARC Oy. Rakennesuunnittelijana toimi Insi­nööritoimisto Lauri Mehto Oy. Pääurakoitsija on HAH Yhtiöt Oy.

”Työläimmät vaiheet olivat julkisivujen kunnostus sekä uuden tekniikan sovittaminen paikoilleen. Vanhat rappaukset oli uusittava kauttaaltaan”, kertoo vastaava mestari Kimmo Lehtola HAH Yhtiöistä.
Julkisivujen kunnostuksessa oli otettava huo­mioon kohteen suojeluluonne: kaupunkikuvaa ei saanut
muuttaa, ja uuden rappauksen sävyn piti mahdollisimman tarkasti vastata alkuperäistä. Loppu­tuloksen autenttisuusvaikutelmaa täydentävät lisäksi julkisivuun kiinnitetyt, vanhaa tyyliä mukailevat katulyhdyt, joiden valmistaja löytyi Saksasta.

Vastaava mestari Kimmo Lehtola­ HAH Yhtiöistä kertoo, että ikkunapellitykset uusittiin mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltaisiksi.

Hyvin rakennettu

Rakennuksessa oli konesaumattu peltikatto. Uusi­ aumakatto on samanlainen. Kattourakka oli Pelti­ässät Oy:n projektipäällikön Tommi Kuokkasen mukaan ”Helsingin keskustalle tyypillinen”: lappeet ovat jyrkät, ja katolla on piippuja ja muita läpivientejä.

Ikkunat ovat alkuperäiset, ja niiden kunto oli Hyvin­kään Puuseppien Oy:n toimitusjohtajan Ilkka Turpiaisen mukaan ikäänsä nähden erittäin hyvä.

”Oli nähtävissä, että alkuperäinen tekijä oli tehnyt työnsä huolella ja että talosta on sen käyttöaikana huolehdittu hyvin”, Turpiainen toteaa.

Ovet tarvitsivat kunnostusta, ja muutama niistä paksunnettiin. Ovea paksunnettaessa alkuperäinen ovi ja sen kopio liitetään millintarkasti yhteen.

Ovet paksunnettiin

Hyvinkään Puuseppien Oy vastasi myös ovien kunnostuksesta. Samalla muutama vanha ovi paksunnettiin täyttämään osastoivan palo-oven kriteerit. Paksuntaminen on vaativaa ammattityötä. Paksunnettavasta ovesta tehdään tavallaan kopio, joka sovitetaan mitoiltaan ja rakenteeltaan tarkasti yhteen alkuperäisen oven kanssa ja kiinnitetään siihen.

”Näin 15 millimetrin paksuisesta ovipeilistä saatiin 30 milliä paksu, mikä riitti vaadittuun puolen tunnin palonkestoaikaan”, Turpiainen kertoo.

Teksti Vesa Tompuri Kuvat Lehtikuva, Vesa Tompuri ja Hyvinkään Puuseppien Oy