Ihmisiä asuu ensimmäistä kertaa tänään enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Asuminen metropoleissa on viime vuosikymmeninä räjähtänyt supernovan voimalla; vielä vuonna 1990 kaupungistumisaste oli maailmanlaajuisesti alle 40 prosenttia – ennusteiden mukaan 2030 se on lähempänä 70:tä kuin 60 prosenttia.

Keväällä julkaistun ROTI-raportin mukaan kaupungistuminen on megatrendi myös Suomessa.  Kaupunkiväestön osuus meillä on yli 80 prosenttia eli samaa tasoa kuin muissa länsimaissa. Tietyillä taloudellisilla mittareilla tarkasteltuna kaupungistuminen on eittämättä kasvun kannalta hyvä asia.

Siellä missä on ihmisiä, tapahtuu: innovaatioita, kauppaa ja infran rakentamista. Talous kasvaa kohisten.

Keväällä 2019 Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa on jäljellä enää kolme kasvukeskusta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. Maa ammottaa kohta tyhjyyttään. Se on suuri harmi, ajattelee asiaa mistä kulmasta tahansa. Kaikki eivät voi eivätkä halua asua kaupungeissa.

Toinen iso kansallinen haasteemme on syntyvyys. Se on tyrehtynyt. Meillä on yhtäältä kaksi isoa ongelmaa: väki pakkautuu muutamaan kaupunkiin ja syntyvyytemme laskee. En kadehdi keväällä eduskuntaan valittujen kansanedustajien haasteita.

On liian helppo narista, että mikään ei muutu – minusta tämän päivän haasteet ovat kenelle tahansa vaikeita pähkinöitä ratkaistaviksi. Toisaalta Suomi on kautta historiansa ollut taitava luovimaan haasteiden keskellä.

Rakentajat hoi!

Olisiko rakennusteollisuudella sauma olla mukana ratkaisemassa tätä syntynyttä kallista ja isoa kansallista ongelmaa? En tiedä, mutta ainakin rakentaminen ja sen teollisuus on ongelman keskiössä, eikö?

Rakentaminen kaipaa nyt kipeästi uusia innovaatioita. Rakentamisen huippuvuodet ovat ohi ainakin toistaiseksi, ja asuntorakentamisen ennustetaan vähenevän ensi vuonna 10 000 asunnolla.

Jos uutta ei rakenneta, mistä nuoret maalta kasvukeskuksiin muuttavat perheet löytävät huomisen kodin? Asuntopolitiikkamme kaipaa kipeästi uutta ja rohkeaa ajattelua – uusia malleja, rakentamista, asumismuotoja ja rahoitusmalleja.

Helsingin keskikokoisten asuntojen hinnat ovat jo keskituloisillekin ylivoimaisesti isoin kuukausittainen kuluerä. Uudet asunnot ovat liian kalliita tavallisille ihmisille. Poliisi-sairaanhoitajapariskunnalle ei asuntomenojen jälkeen jää juuri ylimääräistä muuhun kulutukseen.
Helsingissä on rakenteilla hotelliyksiöitä, joissa kaikissa huoneissa on keittiö. Asukkaat voivat asua noin 25–50 neliön ”hotellihuoneissa” joko lyhyen tai pitkän vierailun ajan.  Hanke kertoo osaltaan, että tilaa erilaisille yrittäjille ja malleille löytyy.

Aurinkoista kesää kaikille!

Jari Kostiainen