Hurrikaanit osoittivat jälleen kerran tänä syksynä voimansa pyyhkäistessään tieltään Indonesiassa kaupungin ja nostaessaan tulvia Yhdysvaltain itärannikolla sekä parhaillaan tuhotöissä Portugalissa ja Espanjassa.

Kreikassakin Zorbas-myrsky aiheutti tuhoa, mutta kuitenkin Egeanmeren saarista yksi, Santorini, ei ole esillä vuotuisten myrskyjen tuhoista kertovissa uutisissa. Syynä on saaren perinteiset talot, joiden rakenteita pidetään esimerkillisinä toistuvien myrskyjen kestämisessä.

Ratkaisu on kauniiden talojen runkorakenteessa, jossa on yhdistetty paksut muuratut seinät sekä teräspalkkien tukemat, holvi- ja kupolimaiset raudoitetut betonikatot.

Oman lisänsä kestävyyteen tuo vuosisatojen aikana kehittynyt rakennuksen sulavankaareva kattomuoto, joka minimoi tuulen vaikutuksen. Tasakattoisetkin talot betonirakenteisina ovat osoittautuneet myrskyjä hyvin kestäviksi, eikä tasakattoisuus Santorinilla sateen vähäisyyden takia ole aiheuttanut ongelmia.

Vuonna 1956 Santorinia koetteli maanjäristys, jonka vahvuus oli 7,6 magnitudia. Paikallisen museon opas kertoo parhaiten säilyneen rakennukset, erityisesti kappelit, joissa oli käytetty betonisia holvirakenteita.

Saarella yleisiin luola-asuntoihin ja yksinkertaisiin maalaisrakennuksiin verrattuna nousevat muurattujen ja betonirakenteisten talojen kustannukset materiaaleista ja ammattityövoimankin johtuen korkeiksi, mutta tuloksena on vuosisatojakin kestäneet rakennukset. Ongelmana näissä on ollut betonin halkeilu kuuman auringon alla, jos betonia ei kovettumisen aikana ole pidetty kosteana useiden päivien ajan.

Teksti ja kuvat Risto Pesonen