Uuden rakentamislain odotettu hieno­säätö selkeni, kun hallitus linjasi ns. korjaussarjan. Syksyllä eduskuntaan viedään esitys, jossa osa tulevan lain pykälistä muutetaan, kumotaan tai niiden voimaantuloa siirretään. Rakentamis­laki astuu muilta osin voimaan suunnitellusti 1.1.2025.

Maaliskuussa päättyneen, lähes 300 palau­tetta keränneen lausuntokierroksen jälkeen päivitetty korjaussarja esittää aiheellisesti, että rakentamisluvan kolmen kuukauden käsittelyaikatakuun, rakennuksen hiili­jalanjälkilaskennan sekä tietomallimuotoisen rakentamisluvan voimaantulo siirtyvät vuodella eteenpäin. Samalla vaikeasti avautunut pykälä päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuusta kumotaan.

Prosessi on ollut poikkeuksellinen, mutta nyt rakennusalan toimijat ja kunnat voivat alkaa valmistautua tulevan lain vaatimuksiin. Monet asetustekstit ovat vielä kirjurien käsissä. Pätevyyslain asetuksiin kohdistuu suuri mielen­kiinto, koska niissä tarkemmin määritellyt koulutusvaatimukset koskettavat amma­tissa toimivien työnjohtajien ja suunnittelijoiden lisäksi opiskelijoita ja kouluttajia.

Samaan aikaan kuin alaa kurittaa ankara taantuma, on sopeuduttava ilmaston­muutoksen torjunnan vaatimuksiin. EU:n taksonomia ja erilaiset vihreät rahoitusmallit vaikuttavat jo nyt yritysten ratkaisuihin. Pelkkä kepeil­lä sääntely ei riittäisikään sen tason systeemi­siin muutoksiin, mitä muuttuvan ilmas­ton haasteet edellyttävät, vaan tarjolla on oltava myös porkkanoita. Edullinen rahoitus on eittä­mättä sellainen.

Rakentamislaki teettää paljon työtä raken­nusvalvonnoille, mutta julkisen hallinnon haasteet eivät tähän lopu. Myös kuntien ja valtion hankintaosaamiseen kohdistuu painetta. Suomessa julkinen sektori vastaa vuosittain jopa kolmasosasta kaikesta rakennuttamisesta, eikä ole yhdentekevää, millaisin kriteerein kilpailutuksia tehdään – varsinkaan tiukan talouden aikoina.

Monet hankkeet ovat kertaluonteisia, ja pienessä kunnassa hankintaosaaminen ei ehdi aina siirtyä tai kumuloitua. Rakennuttajakonsulteille ulkoistetut urakkaohjelmat voivat olla hankintalain mukaisia, mutta epätarkoituksenmukaisia. Tyyppiesimerkki tästä on monessa tarjouspohjassa toistuva vaatimus insinöörin tutkinnosta vastaavan työnjohtajan tehtävään. Kun on tarjolla osaavia rakennusmestareita, ei kannata rajoittaa kilpailua.

Oleellista on, että normitus on oikean tasoista. Se tarkoittaa, että useammalla tarjoajalla on mitä tilaaja tarvitsee. Sama koskee liikevaihtovaatimuksia, jotka usein rajaavat ulos pk-toimijat. Aito kilpailu on sekä yritysten että veronmaksajien etu.

Maria-Elena Ehrnrooth, päätoimittaja

PS. Markkinoilla odotetaan jo malttamattomasti EKP:n korkopäätöstä. Joko jäätynyt asuntokauppa sulaisi sen ja kesäisen lämmön myötä?