Yleistyvät rankkasateet, pitkät kostean sään jaksot ja leudot talvet rapauttavat ikääntyviä tiilijulkisivuja. Osaamista kestävään julkisivurakentamiseen on. Avainasemassa ovat oikeat materiaalivalinnat ja kosteuden ohjaaminen pois seinärakenteesta.

Ilmastonmuutos lisää lähivuosikymmeninä rakennusten kosteusrasitusta. Voimakkaat syyssateet ja tuulet lisääntyvät. Pilvisten päivien määrä kasvaa. Vastaavasti rakenteita kuivattavat aurinkoiset kesäpäivät ja kirpakat pakkassäät vähenevät.

Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan Rakenteiden korjaaminen ja elinkaari­tekniikka -tutkimusryhmä on tarkastellut, miten tulevien­ vuosikymmenten säät vaikuttavat Suomen rakennuskantaan. Tutkimuksessa on hyödynnetty 30 vuoden aikana kerättyä säädataa ja tulevien vuosikymmenten ilmastoennusteita.

Dosentti Jukka Lahdensivu
”Seinärakenne on erityisen vaurioitumisherkkä vanhemmissa tiiliverhoilluissa ja puurunkoisissa omakotitaloissa, joissa lämmöneristeen tuulensuojana on kartonkipintainen kipsilevy ja kuorimuurin muurauslaasti on osin kiinni tuulensuojalevyssä”, sanoo dosentti Jukka Lahdensivu Tampereen yliopistosta.

Viistosateet kastelevat pintaa syvemmältä

Tutkimusryhmässä toimineen Tampereen yliopiston­ dosentin Jukka Lahdensivun mukaan julkisivu­jen haasteeksi muodostuvat erityisesti lisääntyvät viisto­sateet. Ne kastelevat julkisivuverhouksen ja ­pahimmillaan myös sen taustalla olevat seinärakenteet. Ankarin säärasitus kohdistuu lounaaseen, etelään ja kaakkoon suuntautuville julkisivuille. Mitä korkeampi­ rakennus, sitä suurempia ongelmia viistosade ­aiheuttaa.

”Kun tiiliverhous on märkä, pakkasvaurioitumisriski kasvaa. 1800-luvun tiilissä oli isoja laatueroja­ epätasaisen polton vuoksi, ja huokoiset tiilet olivat alttiita rapautumiselle. 1900-luvun tehdasvalmisteiset tiilet kuitenkin kestävät säärasitusta tiililajista tai tiilen paksuudesta riippumatta aiempia paremmin”, Lahdensivu kertoo.

Silti myös 1900-luvun alkuvuosikymmenten tiili­julkisivuissa on omat erityisongelmansa. Näiden julki­sivujen kalkkisideaineiset muurauslaastit ovat herkkiä rapautumaan, ja värilliset saumauslaastit ovat kiinnittyneet muurauslastiin selvästi huonommin kuin nykypäivän saumauslaastit. Lahdensivun mukaan tällaiset ongelmat ovat oleellisesti vähäisempiä käytettäessä sementtipohjaisia muurauslaasteja, jotka yleistyivät 1980-luvulta alkaen.

Seinän kokonaisrakenne ratkaisee

Julkisivun kosteusteknisessä tarkastelussa pitää huomioida seinärakenne kokonaisuudessaan. Esimerkiksi 1960-luvulla paljon käytetty tiili-villa-tiili-seinärakenne on osoittautunut toimivaksi, mutta sen sijaan puurunkoisissa tiilijulkisivuissa on havaittu ongelmia.

”Rakenne on erityisen vaurioitumisherkkä vanhemmissa tiiliverhoilluissa ja puurunkoisissa oma­kotitaloissa, joissa lämmöneristeen tuulensuojana on kartonkipintainen kipsilevy ja kuorimuurin muurauslaasti on osin kiinni tuulensuojalevyssä.”

”Tällaisessa rakenteessa laskennallinen home­indeksi on yli kolme, kun sen tulisi olla alle yksi. Hyvin tuulettuvissa, kartongittomissa kipsi- tai villa­levyillä toteutetuissa rakenteissa laskennallinen ­homeindeksi jää alhaiseksi, Lahdensivu sanoo.

”Kun tiiliverhous on märkä, pakkasvaurioitumisriski kasvaa.”

Keskiössä tuulettuminen ja veden poisto

Korjausrakentamisen suunnittelusta vastaava projektijohtaja Mika Matikka WSP Finland Oy:stä on Lahdensivun kanssa samoilla linjoilla. Kuorimuurattujen julkisivujen kosteusongelmien taustalla on usein julkisivun tuulettumiseen ja veden poistoon liittyvät haasteet.

”Mikrobivaurioita on esimerkiksi ikkunoiden ympäristössä, sauma-alueilla ja muurausten alaosissa sokkelien liittymissä. Nämä ongelmat tulevat lisääntymään sääilmiöiden tulevaisuudessa voimistuessa.”

”Onneksi monet erityisen huonot rakenteet on jo korjattu ja uudemmissa rakennuksissa kosteuden riskitekijät on huomioitu aiempaa paremmin”, Matikka toteaa.

Härme ja rapautumat viestivät ongelmista

Matikan mukaan säärasituksesta kärsivät tiiliverhouk­sen ohella tiilirakenteiset savupiiput. Piippujen yläosien muuraukset rapautuvat ja metalliosat ruostuvat. Myös tiilihormien sisällä tapahtuu rapautumista, kun savukaasujen mukana nouseva kosteus ja mahdolliset haitalliset kemialliset yhdisteet tiivistyvät piipun yläpään kylmään pintaan.

”Voimakas kosteusrasitus näkyy julkisivussa kalkin kiteytymisenä eli härmeenä ja ruskehtavina valumajälkinä. Kun pakkasrapautuminen etenee, tiilet ja muuraussaumat alkavat murentua ja saumaterästen ruostuminen aiheuttaa rakenteiden halkeilua. Pahimmat vauriot tulevat yleensä julkisivujen ja piippujen yläosiin”, Matikka sanoo.

WSP Finlandin projektijohtaja Mika Matikka
”Suunnittelussa on huomioitava, että viistosade kastelee pinta­rakenteen ja vesi valuu tiiliverhouksen takana seinää alas. Toimivassa rakenteessa muurauksen takana on 30 – 50 millimetrin tuuletus­rako sekä tiivis ja kosteudenkestävä tuulensuojakerros”, neuvoo WSP Finlandin projektijohtaja Mika Matikka.

Kestävä julkisivu viisailla valinnoilla

Lahdensivun ja Matikan mielestä suomalaisessa ­uudis-­ ja korjausrakentamisessa käytettävillä mene­telmillä ja materiaaleilla pystytään rakentamaan tulevaisuuden sääolot kestäviä tiilijulkisivuja.

”Ongelmia syntyy, jos ohjeistuksista ja suunnitelmista poiketaan esimerkiksi säästösyistä tai siksi, että julkisivukorjauksessa seinärakennetta ei voida syystä tai toisesta kasvattaa riittävän tuuletusraon tekemiseksi”, Lahdensivu sanoo.

”Oma lukunsa ovat suojellut vanhat tiilijulkisivut,­ joissa muutosten tekeminen ulkonäköön voi olla hyvinkin rajoitettua. Silloin tehdään kohdennettuja ­rakenteen parannuksia mahdollisuuksien mukaan”, Matikka lisää.

Tiilijulkisivujen korjaustarpeen laajuus on määriteltävä aina tapauskohtaisesti systemaattisen kuntotutkimuksen perusteella. Yläosastaan vaurioitunut julkisivu voidaan parhaimmillaan pelastaa paikkakorjauksella. Heikosti tuulettuvan julkisivumuurauksen takaa voi kuitenkin paljastua pahimmillaan laajalle rakenteeseen levinneitä mikrobivaurioita, jolloin verhous ja lämmöneristys joudutaan kauttaaltaan uusimaan.

”Jos julkisivu uusitaan kokonaisuudessaan, huonosti toteutettu rakenneratkaisu on korvattava toimivammalla. Suunnittelussa on huomioitava, että viisto­sade kastelee pintarakenteen ja vesi valuu tiiliverhouksen takana seinää alas. Toimivassa rakenteessa muurauksen takana on 30 – 50 millimetrin tuuletus­rako sekä tiivis ja kosteudenkestävä tuulensuojakerros”, Matikka neuvoo.

”Muurauksen sidontojen on ohjattava kosteutta­ pois eristekerroksesta. Verhouksen takana olevien vaakapintojen, kuten ikkunapuitteiden ja sokkeliliittymien, tulee olla vedeneristettyjä ja ulospäin kallistuvia.”

Teksti Tuomas Lehtonen Kuvat Adobe ja Mira Iso-Markku/WSP