Tässä juttusarjassa käsitellään ajankohtaisia rakentamismääräyksiä.

Neljä vuotta voimassa ollut asetus vaatii ottamaan korjausrakentamisessakin huomioon energiatehokkuuden. Siihen kevään 2017 kuluessa tehtävä tarkennus ei nosta vaatimustasoa.

Ympäristöministeriön vuonna 2013 antama asetus koskee luvanvaraista korjausrakentamista. Vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta rakennukseen, jonka kerrosala on alle 50 neliömetriä tai loma-asumiseen tarkoitettuun asuinrakennukseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi vähemmän kuin neljä kuukautta vuodessa, eikä teollisuus-, korjaamo- ja maatilarakennuksiin.

Energiatehokkuuden parantamisvelvollisuus ei myöskään koske suojeltua rakennusta, jos sen ulkonäkö muuttuisi vaatimusten vuoksi. Tämä voi tarkoittaa julkisivun ilmettä tai suojeltuja sisätiloja.

Huomioitava on myös, että vesi- ja viemärijärjestelmien uusimiseen sovelletaan, mitä uudisrakentamisesta on säädetty.

Taloyhtiöissä toteutettaville pienemmille töille, kuten kylpyhuoneremonteille, asetus ei anna vaatimuksia. Mutta jos esimerkiksi julkisivuihin tehdään muutoksia ja eristeitä lisätään, on asetusta sovellettava luvanvaraisissa hankkeissa.

Korjaushankkeeseen ryhtyvän on lupaan tarvittavan suunnittelun yhteydessä esitettävä toimenpiteet, joilla energiatehokkuutta aiotaan parantaa. Niissä on sovellettava teknisen, toiminnallisen ja taloudellisen toteutettavuuden edellytyksiä arvioitaessa teknisten vaatimusten täyttymistä.

Teknisesti toteutettavalla tarkoitetaan ratkaisua, joka suunnitellaan ja toteutetaan siten, että olennaiset tekniset vaatimukset, kuten kosteus-, palo-, äänitekniset ja sisäilmasto-ominaisuudet eivät heikkene. Toiminnallisessa taas ei rakennuksen käyttötarkoitus esty.

Taloudellisesti toteutettava ratkaisu on tarkastelun perusteella kustannustehokkaasti toteutettavissa oleva ratkaisu. Lähtökohtana on, että investointien tuottamat hyödyt olisivat asuinrakennuksissa 30 vuoden ja muissa rakennuksissa 20 vuoden tarkastelujaksolla investointikustannuksia suuremmat.

Vaatimuksiin hyvällä rakennustavalla

Jo vuoden 2013 asetus antoi korjaushankkeessa uusittaville taloteknisille järjestelmille – kuten rakennuksen ilmanvaihdon poistoilmalle – tarkkoja vaatimuksia. Poistoilmasta on otettava lämpöä talteen lämpömäärä, joka vastaa vähintään 45 prosenttia ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemasta lämpömäärästä.

Muutetussa asetuksessa määritetään tarkemmin lämmitysjärjestelmän hyötysuhteen parantaminen uusittaessa laitteita tai järjestelmiä.

”Rakennuksen pääasiallisen lämmöntuottojärjestelmän ja pääasiallisen tilojen lämmönjakojärjestelmän hyötysuhteiden välisen suhteen on oltava vähintään 0,8. Jos uusittu pääasiallinen lämmitysjärjestelmä on lämpöpumppu, on sen SPF-luvun ja tilojen lämmönjakojärjestelmän hyötysuhteen välisen suhteen oltava vähintään 2,4. Vaatimuksiin päästään käyttämällä tämän hetken hyvää rakentamistapaa”, arvioi toimialapäällikkö Arvo Ylönen LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:stä.

Asetuksen soveltamista helpottaa tänä vuonna valmistuva ympäristöministeriön julkaisu Korjausrakentamisen parhaat käytännöt, jossa valotetaan vaatimustasoa parempia ratkaisuja.

Teksti Risto Pesonen