Rakennustaito 16/1925

Radan rakennustyöt voidaan katsoa alkaneiksi joulukuun 20 p:nä 1917, jolloin maamme silloinen hallitus kirjelmällä tie- ja vesirakennusten ylihallitukselle määräsi työt aloitettaviksi. Alkujaan oli rakennusajaksi ajateltu 3 vuotta, mutta töiden alettua puhjennut kapina ja eduskunnan vuosittain myöntämät liian niukat määrärahat vaikuttivat sen, ettei työtä voitu loppuunsuorittaa vähemmässä kuin 7 ½ vuodessa, sillä toukokuun 31 p:nä 1925 voitiin rakennustyöt katsoa loppuunsuoritetuiksi.

Radan rakennustyöt suoritettiin määrätyin ajanjaksoin, jotka eivät aina olleet radan rakentajien määrättävissä. Ensimmäisen jakson muodosti kapina­­-aika, jolloin suoritettiin töitä pääasiallisesti hätäaputyön nimellä. V. 1917 tapahtuneen Venäjän vallan­kumouksen jälkeen venäläisten laskuun suoritettujen patteritöiden lakattua siirtyivät näissä töissä elatuksensa saaneet puheenalaiselle ratarakennukselle, minkä työt maan hallitus katsoi hätäaputöihin sove­liaiksi. Toisen rakennusjakson muodostaa aika kapina-ajasta vuoteen 1920, jolloin määrärahan niukkuuden tähden lopetettiin työt muualla, paitsi ensimmäisessä osastossa. Kolmannen, meille rakennusmestareille ehkä mielen­kiintoisimman jakson, muodostaa se aika, minkä rautatierakennustöiden eroittaminen tie- ja vesirakennusten ylihallituksen alaisuudesta rautatiehallituksen alaisiksi muodostaa.

Varsinaisimmat rakennustyöt aloitettiin vasta tammikuusta 1918 sitä mukaa kuin rakennustöiden johtajiksi voitiin rakennus­mestareita saada ja he olivat tilaisuudessa työpaikoilleen matkustamaan.

Maatyöt olivat radan alkupäässä, Turku–Raisio–Naantali, vaikeimmat suorittaa; lähtökohdan määrääminen sitäkin vaikeampi. Useita ehdotuksia oli olemassa. Työt kuitenkin aloitettiin, kunnes muutaman ajan kuluttua huomattiinkin, että radan suunta särkee piloille Turun kaupungin tulevaisuudessa toteutuviksi aijotut satamasuunnitelmat. Haettiin keskeytys, – joka monien vaiheiden perästä päättyi nykyisen suunnan lopulliseen hyväksymiseen. Työt, jotka ehdittiin ensimmäisellä suunnalla jo suorittaa, jäivät Turun kaupungille.

Kohta Turun asemalta lähdettäessä oli esteenä radan korkein kallioleikkaus ja sen jälessä useita vaikeita maaleikkauksia. Koko matkan Turusta Naantaliin leikkaa rata harjanteen toisensa perästä, joten radan ensimmäisellä 14 km. taipaleella oli leikkauksia enemmän kuin muulla osalla yhteensä. Kalliot ovat rikkinäisiä ja leikkauksissa olevat maat pehmeitä, ja varsin vaikeita pysymään aloillaan.

(Alkuperäinen juttu jatkuu töiden, rataosuuksien ja uusien asema­rakennusten esittelyillä.)


Kuva: Finna

Turku–Uusikaupunki-rata vihittiin käyttöön toukokuun lopussa 1925. Juhlal­lisuuksiin osallistuivat muun muassa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Kyösti Kallio, korkeita virkamiehiä, kaupunkien johto ja hanketta johtaneet insinöörit. Muutama työmieskin oli vieraiden joukossa, mutta töitä johtaneet rakennusmestarit oli unohdettu kutsua, Rakennustaito kertoi. Juhlajuna vei kutsu­vieraat Turusta Naantalin kautta Uuteenkaupunkiin ja ­illalla takaisin Turkuun.