Koivu käytäntöön permannoissamme!

Rakennustaito 3/1916

Vaikka amerikkalaiset ylpeilevät hienoilla koivulattioillaan, niin meillä, koivun oikeassa kotimaassa, sitä tuskin ollenkaan käytetään lattioissamme. Lienee sentähden paikallaan uhrata pari sanaa tämänkin asian hyväksi.

Kuten jokainen jo voi käsittää, on koivulattia monin verroin parempaa petäjä- eli yleensä havupuulattiaa, ja vieläpä tammilattiaakin, kun se tiheän ja tasaisen kovuutensa takia kuluu tasaisesti eikä sälöile kuluessa, kuten petäjälattiat, eikä jää vuosirenkaat korkeammalle kuten tammilattiassa.

Oikein tehtynä ei koivulattia liiku eikä kutistu raoille, öljyttynä ja vahattuna on se kova, kestävä ja siistin näköinen, alushuovan kanssa lämmin ja ääntä eristävä.

Entä kun se vielä on kotimainen tuote, niin lienee paikallaan kiinnittää siihen jonkun verran huomiota. Niiden varalta, jotka eivät ennestään tiedä miten koivulattian valmistus Amerikassa tapahtuu, selostamme sitä tässä.

Laudat höylätään noin vuoden vanhoista ilmakuivista ja useampaan kertaan höyrykuivatuista laudoista tasaponttiin. Laudat tehdään kapeita, ainoastaan 2”–3” leveitä. Paksuudeltaan käytetään 1 vahvuisia juhlasaleissa ja sentapaisissa paikoissa, vaan asuinhuoneissa riittää ½”–¾” vahvuus. – Laudoista leikataan sitten pois mustat oksat y. m. virheellisyydet, joten niiden pituus voi vaihdella 0,2–2,5 metriin. Nämä kappaleet höylätään sitten tasaponttiin myöskin päistään ja alapuoli uurrokselle. Ulkonevan pontin sivu varustetaan naulanreijillä lautojen aluslautoihin kiinnittämistä varten.

Lattian kannakkeiden päälle naulataan ensin höyläämättömistä laudoista viistoon pohjalaudoitus. Jos kannakkeet ovat esim. 0,5 m toisistaan, riittää alustaksi 1” laudoitus, harvemmille väleille suhteellisesti vahvempi. Jos korkeussuhteet sen sallii, käy vanha lattia hyvin pohjalaudoituksesta. Tämän pohjalaudoituksen päälle levitetään sitten tavallinen harmaa linoleumimaton alla käytettävä lattiahuopa.

Lattialautojen naulaus alotetaan siten, että poistetaan alkulaudan päästä ja sivulta ulkoneva pontti ja asetetaan niin että päälaudan ja seinän väliin jää noin 5 mm ja sivulaudan ja seinän välille noin 8–10 mm laajennusrako, minkä peittää jalkalista. Kun laudoissa on pontti päissäkin ja alla pohjalaudoitus, voidaan pääliitos tehdä mihin paikkaan tahansa.

Näin saavuttua vastakkaiselle seinälle leikataan liika pituus laudasta ja jäännöspätkällä alotetaan seuraava lautarivi, joten laudoista ei jää käyttämättömiä pätkiä. Lautain ponteissa olevista reijistä naulataan sitten laudat aluslaudoistukseen. (…)

Näin tehtyjä koivulattioita on paljon käytännössä Amerikassa, varsinkin idän valtioissa ja pidetäänkin siellä koivusta valmistettua lattiaa hienona ja paljon arvokkaampana tammilattiaa. Koivu tuodaan sinne useimmissa tapauksissa Europasta ja Canadasta.

Eiköhän olisi sentähden syytä meidänkin maamme rakennusmestarien ottaa yleisemmin käytäntöön tämä kotimainen aineemme ja edes jonkun verran syrjäyttää käytännöstä paljon varojamme ulosviepää linoleumimattoa, jota paljon kestävämpää on koivulattia.

John S:n esitelmästä mukaili S. K.