Olen elänyt mukana näissä K-vuo­den uusissa normaaleissa käytännöissä ja miettinyt tulevaa elämää tämän kaiken jälkeen. Nyt jo vähän jälkiviisaasti näen, että iso osa näistä muuttuneista etätyötavoista ja -välineistä olisi tulevaisuudessa lyönyt ­itsensä läpi rakennusalalla ilman tätä erikoista jaksoa, mutta kuitenkin paljon hitaammin kuin nyt.

Digitaalinen vuorovaikutus työmaan, suunnittelijoiden, tilaajan ja projektipäälliköiden välillä. Videokokoukset, jaetut dokumentit, virtuaalinen suunnittelu ja työmaan seuranta. Droonit ja 3D-laserkeilaus. Kaikki nämä kehittyvät nyt vauhdilla, ja mikä tärkeintä, me käyttäjät sopeudumme ja kasvamme niihin kiinni. Hetken päästä nämä kaikki katsotaan jo välttämättömyyksiksi siinä, missä kännykkä, CAD ja sähköposti.

Minulle tämä läsnäolottomamman työelämän tulevaisuus on ristiriitainen fantasia. Kiistaton tehokkuus puhuttelee. Autoilu työmaiden, toimiston ja asiakkaiden välillä on haukannut suunnittelijoilta, asiantuntijoilta ja muilta tavarantoimittajilta ja palveluntarjoajilta kunnon siivun työajasta ja kuluttanut luonnonvaroja.

VAA’ASSA PAINAA MYÖS kuitenkin hirveän­ tärkeitä, mutta vaikeasti mitattavia tekijöitä, jotka edistävät työn tulosta ja merkityksellisyyttä ja ovat vahvoilla livenä.­ Kättely ja kasvokkain läsnäolo vapaut­tavat välittömän ja avoimen keskustelu­ilmapiirin. Epäviralliset sanat ennen palaveria ja sen jälkeen ovat olennaisia. Toisiimme tutustuminen ja erilaisten persoonallisuuksien ­­syvä ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita, samoin ammatilliselle ja henkilö­kohtaisellekin kunnialle rakentuva luottamus. Samassa paikassa tehdystä yhteistyöstä syntyy soli­daarisuuden tunne. Tulisen työmaakokouk­sen jälkeen nautitulla yhteisellä lounaalla yhteisymmärrys ja kunnioitus palautuvat porukkaan.

Uskon myös Toyotan Genchi Genbutsu­ -filosofiaan, jossa parhaat mahdolliset ratkaisut luodaan aina tarkastelemalla tuotantoa ja mahdollisia ongelmia paikan päällä. Tiedon välittäminen toimii nyt etänäkin hienosti, mutta johtaminen, innostuksen, arvos­tuksen ja luottamuksen välittäminen on hyvin vaativaa. Erityisesti luovien ratkaisujen syntyminen etäyhteydessä vaarantuu tästä syystä.

LÄSNÄOLON KUILU KUROUTUU kuitenkin kiinni tulevaisuudessa, kun tiedonsiirron kapasiteetti kasvaa ja vahvistuu häiriöttömämmäksi ja videokokoussovellukset yhdenmukaistuvat ja yksinkertaistuvat. Jo parin vuoden päästä tämä kirottu kömpelyys on unohdettu. ”Näkyykö tää kuva nyt teille?”, ”Markun mikki taitaa olla pois päältä”, ”Jollain kiertää nyt ääni”, ”Odotellaan hetki. Kati tippui linjoilta”.

Kuvan ja äänen täytyy olla katkoton ja terävä, jotta ilmeet, pienet eleet ja hyväksyvät nyökkäykset erottuvat ja mietintätauko on selvästi mietintätauko eikä katkeilevan nettiyhteyden jäädyttämä luonnoton ilme kasvoilla ja puolen minuutin hiljaisuus.

Rakennushankkeen kaltaista ryhmä­työtä tehdessä ihmisten pitää tuntea toistensa läsnäolo ja olla toisilleen merkityksellisiä, jotta asioidenkin suhteen ollaan omistautuneita ja kunnioittavia. Tällöin yhteistyö on lujempaa, työ arvokkaampaa ja loppu­tulos laadukkaampi.

Kirjoittaja on RKL:n Vuoden Nuori Rakennus­insinööri AMK 2020, joka toimii monipuolisesti kiinteistöjen ylläpidon ja rakennuttamisen alalla.