Näyttämötekniikka ja sen ympäristön rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä sekä laaja-alaista rakentamisen hallintaa.

Teattereiden näyttämö ja katsomo muodostavat työparin, jonka puoliskot ovat liki toistensa vastakohtia. Katsomo on miellyttävä edustustilatila, mutta kun astutaan rampin näkymättömän rajan yli, tullaan suoraan teollisuustilaan. Näyttämöllä ajetaan trukilla, läträtään vedellä ja levitellään hiekkaa. Lavasteet kiinnitetään ruuvaamalla lattiaan.

Yksi näyttämön erityispiirre on suuret liikkuvat rakenteet. Näyttämön päällä tornissa roikkuu vaijerien varassa ansaat ja lavastenostimet, osa näyttämön lattiaa pyörii kahdessa kerroksessa ja lattianostimet liikuttavat osia näyttämöstä. Tilan suunnittelussa ja toteutuksessa pitää alati tarkkailla, ettei näiden rakenteiden tielle ilmesty mitään eikä kukaan ripusta niistä.

Toinen oleellinen seikka esitystilassa on suuret kaapelimassat. Tuhannenkaan kaapelin päättyminen yhteen huoneeseen ei ole ainutlaatuista. Jotta rakennuspölyn haitat voidaan minimoida, laitetilojen ja tarkkaamojen pitää olla rakenteellisesti ja talotekniikan osalta valmiit ja pölyttömät kun esitystekniikan kaapeleita ryhdytään vetämään.

Esitysvalo ja -ääni pitävät kiinni oikeuksistaan, mutta myös pikapalopostit, vesipisteet, viemärit, ilmanvaihto ja sprinklerit vievät oman tilansa. Kaikki pitää saada mahtumaan, jotta teatterin arki olisi joustavaa ja työskentely näyttämöllä turvallista.

”Ympäristö on poikkeuksellinen. Kun esitystilaa rakennetaan tai peruskorjataan, vain harvat projektiin osallistuvat tietävät millainen arki sen seinien sisällä tavallisesti vallitsee”, esitystekniikan valvoja Rita Ilola tietää kokemuksesta.

Jotta asiat osataan huomioida ajoissa ja ne pysyvät osapuolten mielessä, esitystekniikan valvojan pitää palata hankaliin kohtiin jatkuvasti. Hänen pitää selittää ja perustella uudelleen ja uudelleen. Näin hän turvaa paremman esitystilan rakentumista.

Työn opettama

Teatteri on ollut liki 40 vuotta osa automaatioinsinööri Ritan elämää. Insinöörityön myötä hän päätyi 15 vuotta sitten asentajaksi Kiasman teatteritilan rakennustyömaalle. Sitten seurasivat Helsingin, Turun, Oulun kaupunginteatterit ja Kansallisteatteri Sibelius-talo Lahdessa.

”Olen pystynyt luomaan työni harrastuksesta tuttuun maailmaan.”

Työmaiden myötä tehtävät kehittyivät työsuunnittelijaksi ja koodaajana, lopulta Rita päätyi nokkamieheksi Verkatehtaan ja Alandican työmaille Hämeenlinnaan ja Maarianhaminaan.

”Kaikilla työmailla oli samat virheet ja ongelmat. Esitystekniikan urakoitsija aloittaa osuutensa hankkeen viimemetreillä. Siihen asti työmaalla ei ole ketään, jolle esitystilan periaatteet ja käytännöt olisivat tuttuja. Aina piti aloittaa purkamalla”, Rita Ilola muistelee.

Lopulta automaatioinsinööri keksi, että tarvitaan esitystekniikan valvoja, jonka tehtävä olisi auttaa muita oivaltamaan näyttämön ja esitystekniikan salat.

”Ensimmäinen työmaani oli Hämeenlinnan kaupunginteatteri. Sitä seurasivat Musiikkitalo ja Kuopion KT kaupunginteatteri. Vielä kesken on Rovaniemen kaupunginteatteri. Aluillaan ovat Helsingin ja Turun kaupunginteatterit sekä Imatran teatteri.”

Muiden käyttöön tuomalla tiedolla esitystekniikan valvoja vähentää virheellisiä ratkaisuja ja purkamista. Hänen on ymmärrettävä sekä teatterin arki, että rakennushankkeen ja -työmaan käytännöt. Varsinainen esitystekniikan urakan valvonta on vain pieni osa työtä. Oikea-aikainen täsmällinen tieto on paras tapa suojata työtä tekevän ihmisen arvoa.

Koska esitystekniikan lonkerot työntyvät kaikkialle näyttämöllä ja sitä ympäröivissä tiloissa, työmaan aikataulu vääntyy usein solmuun. Esimerkiksi kaapelireittien pitää olla koko matkaltaan valmiit. Ne ovat usein pitkät ja ahtaat. Ajoittain vetäjien pitää työskennellä korkealla. Kun kaapeli on vedetty, ne pitää päättää kenttäpisteissä ja keskuksissa. Ne merkitään huolellisesti numerojärjestykseen ja mitataan. Sitten järjestelmät nostetaan toimintaan. Vasta sen jälkeen käyttäjä pääsee valmistautumaan viimeiselle, monen kymmenen vuoden mittaiselle viestiosuudelle.

”Minulla on miltei monopoli esitystekniikan valvojana. Olen aloittanut tyhjästä ja kohde kohteelta luonut toimintatapaani. Välillä on pitänyt käydä vetämässä kaapelia, jotta osaisi laskea esitystekniikan vaatimat aikataulut paremmin. Teatterin harrastus on ollut koko ajan läsnä elämässäni. Pitää muistaa, mitä ensi-ilta tarkoittaa”, alan pioneeri Rita Ilola perustelee.