Uudesta tietotekniikasta toivotaan kättä pitempää projektinhallinnan haasteisiin myös rakennusalalla. Haparoinnin taustalla on usein ollut huono tiedonkulku ja projektin tilanteen heikko hahmottaminen. Eli ongelmia, joiden ratkaisemisessa uuden tietotekniikan luulisi olevan omiaan.

Tietotekniikan uudet välineet kiinnostavat epäilemättä myös rakentajia. Aiempaa edullisemmaksi tullut anturointi ja IoT eli laitteiden verkottuminen tarjoavat periaatteessa laajat mahdollisuudet sekä materiaalien että koneiden seurantaan työmailla. Hyvät tietoliikenneyhteydet helpottavat samalla työmaan videomonitorointia sekä yhteydenpitoa käytännön rakentajien ja johdon välillä. Parhaassa tapauksessa laitetekniikan välittämä suora tuntuma työmaahan voisi helpottaa projektin käytännön johtoa ja auttaa ennakoimaan esimerkiksi aikataulujen pitävyyttä.

SRV:n projektipäällikkö Antti Aaltonen toteaa projektin yleisjohdon ja tuotannon johdon aikataulullisten näkökulmien olevan jo lähtökohtaisesti erilaisia. Yhteisenä kehyksenä on usein vähäisillä lähtötiedoilla projektin alkuvaiheessa tai jopa tarjousvaiheessa laadittu yleisaikataulu, johon tuotantoaikataulun on perustuttava. Yleisaikataulusta pidetään tiukasti kiinni, vaikka päivityksen tarve olisi ilmeinen. Muutoksia on erityisen vaikea myydä rakennuttajalle, jolle yleisaikataulu on sopimuksellinen tiekartta kohteen valmistumiselle.

Kartalla pysyminen edellyttää matkan varrella valmiusasteen arviointia, johon teknologialla voisi ehkä olla annettavaa. Varsin tärkeä arviointi tukeutuu perinteisesti insinöörien subjektiiviseen tuntumaan ja urakoitsijoiden vakuutteluihin. Eli ei todellakaan yksiselitteisiin mittauksiin ja havaintoihin.

Käytännössä arvionteihin voivat vaikuttaa myös vahvat taloudelliset intressit.

”Nämä valavatkin helposti lujaa uskoa viimeisen vuorokauden ihmesuorituksiin”, Aaltonen sanoo.

Kriittinen polku

Valmiusasteen arvioinnin ja todellisuuden kohtaamisen ohella Aaltonen näkee tilausta osaamiselle, joka helpottaisi janamuotoisen aikataulun tulkitsemista.

Tämä ei ole aina helppoa, toiset viivat ovat usein aikataulusta edellä, toiset jäljessä. Viivat eivät kuitenkaan ole merkitykseltään samanarvoisia, minkä takia tilanne on helppo lukea väärin. Aaltonen korostaakin ”kriittisen polun” hahmottamista projektin seurannassa. Tiettyjen askelmerkkien on seurattava rakentamisprosessissa tietyssä järjestyksessä toinen toisiaan. Jos seuraava kriittinen askel on myöhässä, koko projekti on myöhässä riippumatta siitä, kuinka paljon muut viivat kurottuvat eteenpäin.

”Projektin etenemiselle relevantin vaiheen valmistuminen aikataulussa on paljon olennaisempaa kuin touhuilu irrallisten tehtävien parissa.”

Tämä pitäisi huomioida myös tuotannon ohjauksessa. Myöhästymisen uhan ei pitäisi johtaa yleishälytykseen ja turhaan tohinaan toisarvoisten tehtävien kimpussa.

”Johdon pitäisi osata keskittyä juuri niihin resursseihin, joita seuraava kriittinen askel edellyttää.”

Kirjaamista vai rakentamista

Uuden tietotekniikan hyödyntäminen resurssien seurannassa on Aaltosen mukaan vähäistä, muttei aivan nollassa. Yhtenä esimerkkinä hän kertoo seurantajärjestelmästä, joka monitoroi betonielementtien matkaa valmistuksesta asennukseen asti.

Järjestelmän heikko lenkki on vielä toistaiseksi se, että vaiheet on kirjattava järjestelmään manuaalisesti. Seurannan automatisointi olisi välttämätön edellytys tämäntapaisten kuvausten laajenemiselle.

Manuaalinen kirjaaminen tulee helposti liian työlääksi, jos projektissa liikkuu suuri määrä erilaisia resursseja ja toimijoita.

Rakennusalan yrityksissä ollaan kuitenkin kiinnostuneita tietotekniikan uusista välineistä, jotka tulevat todennäköisesti muuttamaan monia käytäntöjä. Anturoinnin, IoT:n ja tekoälyn avulla isonkin projektin tilanne voitaneen kuvata ennemmin tai myöhemmin hyvinkin yksinkertaisesti.

Teknologian avaamista näköaloista huolimatta Aaltonen korostaa ihmisen merkitystä jatkossakin.

”Ihmisten välinen rehellinen ja avoin kommunikointi on onnistumisen tärkein edellytys myös jatkossa. Mikään teknologia ei voi korvata tämän puutetta.”

Palautekanava auki

Ihmisen roolia korostaa myös palautejärjestelmiä suunnitellut Data Rangersin toimitusjohtaja Sampsa Laine. Työmaan tehokkuutta syövän ongelman havaitsee yleensä ensimmäiseksi työsuorituksen tekijä, joka törmää ongelmaan käytännössä.

Projektin johto tehostuisi Laineen mielestä tuntuvasti jos johdon ja suorittajien välinen kanava toimisi nykyistä paremmin.

”Parantamisen varaa on paljon. Toistaiseksi tätä kanavaa ei ole monessa tapauksessa olemassakaan.”

Palautejärjestelmä voisi perustua esimerkiksi työmaalla olevaan majakkaan, joka tunnistaa alueelle saapuvan työntekijän ja ottaa yhteyttä tämän puhelimeen palautteen pyytämiseksi. Vapaan sanan turvaamiseksi palautteen antajan henkilöllisyys voitaisiin suojata koodilla. Laine on vakuuttunut työntekijöiden motivaatiosta puhua suunsa puhtaaksi.

”Jos ongelma haittaa työn tekemistä, tästä kyllä halutaan yleensä kertoa ylemmille portaille. Raportointi lienee hyvä asia myös työntekijän oman työnantajan näkökulmasta.”

Projektinhallintaa tehostaisi samalla ongelmiin liittyvän tiedon tallentaminen ja analysointi. Laine hahmottelee tässä yhteydessä kolme ongelmakategoriaa, joista ensimmäinen on satunnaiset poikkeamat.

”Nämä ovat yleensä helposti korjattavia asioita, kuten esimerkiksi työalueelle pääsyn estävä lukittu ovi tai työtä haittaava epäjärjestys.”

Toinen kategoria ovat huonosta suunnittelusta ja ohjeistuksesta johtuvat jatkuvasti toistuvat ongelmat, kolmas turvallisuuteen vaikuttavat häiriöt.

Hyödyntämistä vai teknomaniaa

Laineen mukaan tietotekniikan kehitys saa nyt monen insinöörivetoisen t&k-osaston ”sykkimään”. Kehittyvä teknologia voikin luoda tehokkuutta parantavia työkaluja, mutta mikään itsestäänselvyys tämä ei ole.

Välineen järkevä hyödyntäminen voi Laineen mielestä myös korruptoitua teknomaniaksi, joka lähinnä etäännyttää osapuolia toisistaan. Datan kerääminen ja käsittely ei tällöin luo relevanttia tietoa, vaan tekee asioita monimutkaisemmiksi syöden samalla onnistumisen tärkeintä resurssia eli ihmisten välistä kommunikointia.

”Psykologia ja sosiologia lakkaavat olemasta tärkeimpiä tekijöitä myös rakennustyömailla vasta sitten, kun rakennustyön tekevät robotit”, hän sanoo.

”Ihmistä motivoi ennen kaikkea vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Ei niinkään näytöltä saadut komennot.”

Teksti Heikki Jaakkola, kollaasin kuvat Tommi Tuomi ja iStockphoto