Laajapohjainen työkokemus luo monipuolisemman näkökulman rakentamiseen ja suunnitteluun. Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Tarja Hietamäki on itse tästä hyvä esimerkki. Hän kannustaa suunnittelijoita käymään useammin työmailla.

Valtion kiinteistönhallinta­yhtiöllä Senaatilla on yli neljän miljardin arvoinen kiinteistövarallisuus kontollaan, ja rakennuttajapäällikkö Tarja Hietamäki on toimessaan paljon vartija.

Rooli liippaa läheltä hänen viimeisintä hankettaan, Hämeenlinnan uutta vankilaa naisille. Uusi älyteknologiaa hyödyntävä vankila on ensimmäinen uuden vankilakonseptin mukainen kohde, jota on ollut suunnittelemassa myös vangit itse.

Ainutlaatuinen vankilarakennushanke toteutettiin Senaatin kärkihankeallianssimallilla yhteistyössä SRV:n kanssa. Rakennus otettiin käyttöön loppusyksystä 2020.

”Allianssihankkeessa korostuvat yhteistyö ja sisäisen viestinnän merkitys. Tämänkaltainen kohde kiinnostaa suurtakin yleisöä. Ulkoisen viestinnän työnjako oli tärkeä tehdä heti alussa. Turvakriittinen kohde taas asettaa omat vaikeuskertoimensa myös aikatauluihin”, Hietamäki kertaa.

Pilotointikin kiristää tahtia, koska malliasennukset vievät aikaa ja loppukäyttäjältä tarvitaan jatkuvaa palautetta. Suunnitelma elää pitkin prosessia.

Monipuolisesta näkökulmasta olisi hyötyä

Turun liepeillä jo 1980-luvulta kotia pitänyt Hietamäki on työmailla tuttu näky. Työuransa suunnittelijana aloittanut Hietamäki oli kiinnostunut myös kohteen toteutuksesta ja viihtyi työmailla niin, että päätti laajentaa osaamistaan rakennusmestarikoulutuksella. Siihen vaikutti myös se, että työmailla oli ”niin mukavia työkavereita”.

”Rakennus on paperilla eri asia”, Hietamäki naurahtaa.

”Työmaalla hankittua kokemusta ei voi korvata. Toivonkin, että nuoret suunnittelijat tekisivät enemmän työmaakäyntejä. Myös tilaajapuolella olisi hyötyä monipuolisesta näkökulmasta.”

Hietamäki tietää mistä puhuu: hän on ­itse toiminut konsulttina, suunnittelijana, urakoitsijana ja vastaavana mestarina. Valtion palvelukseen hän ehti astua jo 1990-­luvulla ennen kuin Valtion kiinteistölaitos muutti nimensä ja toimintamallinsa Senaatiksi.

”Omistajan näkökulmasta käynnissä on iso murros, ja me olemme asiakkaiden muutoksessa mukana”, Hietamäki selittää.

”Hiilijalanjälki, energiaratkaisut, kiertotalous, monipaikkaisuus… Teemme paljon selvityksiä asiakkaiden tulevaisuuden tilatarpeista. Osa koronan vaikutuksista on pysyviä. Jykeviä tiloja ei tarvita vaan muunneltavuutta”, Hietamäki pohtii.

Kustannusvaikutukset ovat merkittävät valtion kiinteistöomaisuuden kokoluokassa. Hankintaosaaminen on aivan olennaista, jotta kustannukset eivät karkaa.

Tarja Hietamäki

  • Asuu Paimiossa.
  • Rakennusmestari Hämeenlinnasta 1980-luvulta, insinööriopinnot AMK Turussa 2000-luvulta.
  • RKL:n Vuoden rakennusmestari 2018.
  • Työ: Senaatti-kiinteistöt 2001–.
  • Työtehtävät Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Kanta-Hämeessä.
  • Harrastukset: Koirien kanssa ulkoilu ja yhdistystoiminta.

Akatemiatalon korjaus oli vaativin hanke

Hämeenlinnan uusi vankila naisille oli Hietamäelle kiehtova uudiskohdeprojekti. Kiehtova oli myös 28.000 neliön Valtion virastotalon saneeraus Turussa.

Vaativimpana hän mainitsee historiallisen Turun Akatemiatalon peruskorjauksen. Sekä virastotalo että­ Akatemiatalo ovat suojeltuja ja sijaitsevat kulttuuri­ympäristössä.

”Akatemiatalon korjaushanke oli sikäli omaa luokkaansa, että sen valmistuminen oli lähes tarkkaan aikataulutettu: remontin piti olla valmis Suomen 100-vuotisjuhlaan, jonka päivämäärä oli asetettu jo vuosia etukäteen”, Hietamäki muistelee.

”Vanhan kohteen peruskorjauksen omanlaisista ongelmista kertoo se, että joudutaan keksimään uusia työkaluja, kun standardit eivät sovi. 3D-tulostus ehkä ratkaisee tulevaisuudessa nämä yllätykset.”

Akatemiatalo on Turun hovioikeuden käytössä, ja talon juhlasali on suosittu kokous- ja juhlatila sekä myös elokuva- ja tv-tuotantojen kuvauspaikka.

Projektia johdetaan keskeltä

Rakennus- ja saneeraushankkeissa projektinjohdon haasteita ovat vaihtuvat ihmiset ja useamman projektin yhtäaikainen hallinta.
”Rakennuttajana hyppy omasta organisaatiosta matriisiin on aikamoinen; oma rooli vaihtuu usein. ­Itse olen mukana tarveselvitysvaiheesta lähtien valitsemassa kumppanit.”

”Yleensä hankesuunnittelija valitaan ensin ja sitten rakentajakumppanit, ja nykyään haastatellaan valmiita tiimejä”, Hietamäki kertoo.
Johtaminen on tunnetusti viestintää. Asiakkaan ja tilaajan välinen saumaton ja suora vuorovaikutus on tietysti avain onnistumiseen, mutta myös toteutta­jien välisen viestiketjun pitää olla eheä.

”Allianssimuoto edellyttää paljon kokouksia. Projektijohtajana pidän tärkeänä, että käyn työmaalla ­itse kokemassa ja katsomassa.”

3 pointtia

  • Yhteistyö ja vuorovaikutus ovat avainasioita.
  • Kehitetään ja opitaan.
  • Jatkuva parantaminen.

Työmaat ovat muuttuneet

Valituilta tiimeiltä odotetaan vahvaa sitoutumista, ja henkilövalinnat ovat tärkeitä. Perhearvot ovat tulleet viime vuosina voimakkaasti mukaan ja hoitovapaalle jäävät nyt myös isät. Joskus on hankalaa, kun tutulle asiantuntijalle tulee vieras sijainen.

Tasa-arvon lisääntyminen on kuitenkin myönteinen ilmiö, ja Hietamäkeä hymyilyttääkin muisto menneiltä vuosilta, kun vanhan koulukunnan mestari ilmoitti että ”Tarja ei sitten minun työmailleni tule!”.

”Mikään tehtävä ei ole sukupuolisidonnainen. Kulttuuri on muutenkin muuttunut: ennen työmaat olivat mestarinsa näköisiä, mutta muistuttavat nykyään toisiaan. Kielenkäyttökin on erilaista.”

Nuorelle mestarille oli tärkeä saada toimitusjohtajan tuki.

”Työmaalla on muutakin tekemistä kuin päsmäröintiä, esimerkiksi hankintaa. Johtaminen on myös asioiden haltuunottoa”, Hietamäki miettii.

”Pitää osata sanoa oma näkemys ja suoraan, varsinkin suunnittelijoille. Johtaminen on erilaista työmaalla kuin toimistoympäristössä.”

”Itsensä kehittäminen, yhdessä oppiminen, tiimityöskentelytaidot ja tiedon jakaminen ovat tärkeitä. Mentoritoiminta on tästä hyvä esimerkki, itsekin toimin tällä hetkellä rakennuttajainsinöörin mentorina”, jatkaa Hietamäki.

Aikataulupaineissa onnistuminen riippuu siitä, tehdäänkö hyvin ja kerralla oikein, ettei tarvita ”piikkailua ja paikkailua”.
”Aina lopussa tulee silti kiire, ja sitten tapahtuvat viimeisen yön ihmeet”, Hietamäki nauraa.

Teksti Maria-Elena Ehrnrooth, kuvat Pasi Leino