85-vuotias Töölön kirkko saa vuodenvaihteeseen mennessä päättyvän perusparannuksen yhteydessä uuden, alkuperäistä vastaavan värityksen niin sisältä kuin ulkoa. Lisäksi talotekniikka uusitaan täysin, mikä on vaatinut järeitä purkuja yli puolitoista vuotta kestävällä työmaalla. Kaikkea tekniikkaa ei saanut mahdutettua vanhoihin tiloihin: uutta iv-konetta varten rakennuksen viereen tehtiin pieni uudisosa, jonka katto toimii kesäaikana terassina.

Helsingin Töölössä järjestettiin 1927 arkkitehtikilpailu kaupunginosan seurakunnan kirkosta. Arkkitehti Hilding Ekelund voitti kilpailun, mutta hänen ehdotuksensa mukainen iso kirkko jäi rakentamatta. Oli pula-aika, ja töölöläisten oli tyydyttävä pienempään. Nykyisin Töölön kirkko on suojeltu sekä ulkoa että osittain sisältäkin.

”Kirkkosaliin ei juuri saanut suojelusyistä kajota. Sen sijaan muiden sisätilojen suhteen oli hieman vapaammat kädet. Näin tuli mahdolliseksi yhdistää kaksi aiemmin toisistaan täysin erillään ollutta seurakuntasalia tavalla, jossa myös esteettömyysnäkökohdat oli helppo ottaa huomioon”, kertoo perusparannuskohteen arkkitehti Käpy Paavilainen Arkkitehtuuritoimisto Käpy ja Simo Paavilainen Oy:stä.

Pääsuunnittelijana Paavilaisen on pitänyt ottaa huomioon alkuperäisen arkkitehtuurin lisäksi myös muiden suunnitelmien vaatimukset. Erityisesti tekniikan mahduttaminen käytettävissä olevaan tilaan on ollut iso haaste sekä suunnittelijoille että työmaalle.

”Uusiakin reittejä oli hyväksyttävä. Esimerkiksi keittiön rasvahormi oli johdettava päätyseinän sisällä vanhaa hormistoa pitkin ylös. Muualla ei olisi ollut tilaa”, Paavilainen sanoo.

IV-kone terassin alle, valvonta 3. linjalla

Rakennusteknisten töiden päävalvoja Esa Lempiäinen Rakennuttajatoimisto Valvontakonsultit Oy:stä nostaa niin ikään esiin taloteknisten töiden vaativuuden ja tilojen ahtauden.

”IV-kone oli sijoitettava vanhaan rakennukseen kiinni sijoitettuun tekniikkatilaan. Tämä oli luonnollisesti suunniteltu etukäteen. Normaalisti peruskorjaus- ja perusparannustyömailla esimerkiksi tekniikan reititykseen tulee paljon muutoksia työn aikana. Tällä työmaalla muutoksia on ollut poikkeuksellisen vähän”, hän sanoo.

Pääurakka ja LVISA-sivu-urakat ovat muodoltaan kokonaishintaurakoita. Vaativalla peruskorjaustyömaalla tämä ei ole kovinkaan tavallista, koska urakoitsijat herkästi hinnoittelevat tällaiset kohteet –työmaayllätysten potentiaaliset riskit tiedostaen – korkealle.

”Päädyimme tähän urakkamuotoon, koska meillä oli ollut aikaa suunnitella kunnolla. Tämä on meillä mahdollista, kun ei olla rakentamassa mitään kauppakeskusta. Meidän avaamispäivämme siirtyessä menetetään korkeintaan kolehtitulot”, veistelee Martti Rissanen Helsingin seurakuntayhtymästä.

Tarjousvaiheen erityispiirteenä hän pitää sitä, että urakoitsijat saivat tarjouksissaan ehdottaa tiukinta, heille realistista aikataulua. Wareco voitti pääurakkakilpailun. Muut keskeiset urakoitsijat ovat LV-töistä vastaava Putkiset Oy, IV-urakoitsija IR-Pelti Oy, automaatiourakoitsija Schneider Electric Buildings Finland Oy ja sähköurakoitsija Uudenmaan Sähkötekniikka Oy.

Koko muuta talotekniikkaa ohjaavassa rakennusautomaatiojärjestelmässä on tässä kohteessa se erikoisuus, että kokonaisuuteen sisältyvä valvomo sijaitsee kilometrien päässä – Kolmannella linjalla Helsingin Kalliossa.

”Samassa paikassa valvotaan kaikkia Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjä. Itse asiassa signaali päätyy kiinteistöistä ensin Tampereelle automaatiotoimittajan omaan palvelimeen ja sieltä Kallioon”, täsmentää työmaan automaatiotöiden valvoja Harri Pulkkinen Insinööritoimisto Nurmi Oy:stä.

Schneider Electric Finland Oy on toimittanut rakennusautomaatiojärjestelmän tähän ja moniin muihinkin kiinteistöihin. Käyttöhenkilökunnan näkökulmasta on perusteltua käyttää vain yhtä järjestelmää, koska tämä yksinkertaistaa kokonaisuutta.

Automaation avulla voi optimoida talotekniikkaa – muun muassa säätää ilmanvaihtoa tarpeenmukaiseksi – ja sitä kautta parantaa energiatehokkuutta. LVI-suunnittelusta vastaavan Insinööritoimisto Äyräväinen Oy:n yksikönpäällikkö Pasi Heiskasen mukaan ilmanvaihtotekniikan uusimisen keskeisin tavoite oli tässä tapauksessa kuitenkin sisäilman laadun parantaminen.

Hankkeen myötä Töölön kirkossa otettiin käyttöön myös valaistuksen ohjaus.

”Lisäksi uusittiin valaisimet vastaamaan nykyajan vaatimuksia ja kunnostettiin vanhoja valaisimia, joihin vaihdettiin nykyaikaiset valaistuskomponentit. Tämän jälkeen valaisimet palautettiin alkuperäiselle paikalleen”, kertoo kohteen sähkösuunnittelusta ja sähkötöiden valvonnasta vastaava Veikko Linnainmaa Insinööritoimisto Veikko Vahvaselkä Oy:stä.

Insinöörin värisilmä piti

Kirkkosalissa ja muuallakin sisätiloissa oli isona haasteena tehdä talotekniikan uusimisen vaatimat piikkaustyöt mahdollisimman pölyämättömästi. Tämä johti tarpeeseen osastoida tilat ja tehdä tarvittavat työt osasto kerrallaan samalla alipaineistaen kulloinenkin pölyävä tila.

Ainoa poikkeus tähän sääntöön oli kirkkourkujen suojaus. Parvelle koko työmaan ajaksi paikalleen jätetyt urut paketoitiin tiiviisti, minkä jälkeen ”paketin” sisäpuoli ylipaineistettiin samalla huolehtien siitä, että ylipaineinen tila pysyi lämpötilaltaan ja suhteelliselta kosteudeltaan niin tasaisena kuin mahdollista.

”Näin menetellen riitti, kun urut pyyhittiin ja viritettiin pölyävien töiden tultua saavutetuksi päätökseen”, Martti Rissanen kertoo.

Uusittavien pintojen ennallistamiseksi pelkkä pyyhkiminen ei sen sijaan riittänyt. Alkuperäisen värisävyn löytäminen oli enimmäkseen kovan työn takana. Ensin oli selvitettävä, mistä saa alkuperäisen kaltaisia kalkkimaaleja ja niillä maalaamisen hallitsevat tekijät, ja tämän jälkeen oli tehtävä kustakin pinnasta värimalli, joka arkkitehdin tuli hyväksyä.

”Osa värimalleista meni kerralla putkeen, osassa sopivaa sävyä oli haettava pitkään”, kertoo pääurakoitsija Rakennus Oy Warecon työmaainsinööri Antti Hento.

Pääurakan osuus noin kymmenen miljoonan euron kokonaiskustannuksista oli noin kaksi kolmasosaa. Pääosa urakkasummasta kertyi sellaisista rakennusteknisistä töistä, jotka olivat seurausta talotekniikan uusista ja vanhoista reitityksistä.

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Pekka Holmström