Sotien jälkeen sekä teknilliset että tekniset teknikot kokivat järjestötoiminnassa muutospaineita.

Teknilliset eli teknillisen koulun käyneet vieroksuivat, ns. ”pitkän linjan miesten liittoa”, teknistenliittoa, joka ei ollut koulutettujen teknillisten järjestö. Useissa ammatillis-aatteellisissa järjestöissä heräsi työmarkkina-asioiden edunvalvonnan tärkeys.

Esimerkiksi osa tiemestareista perusti TiVe-liiton, ja he liittyivät myöhemmin SAK:hon saadakseen työmarkkinaedunvalvonta-asiat paremmin hoidettua.

Kun taas teknikot, rakennusmestarit ja konemestarit päättivät tiivistää yhteistyötä. Vuonna 1967 perustettiin teknikkotason työmarkkina-asiain neuvottelukunta Terakon-yhteistyöfoorumi. Sen tavoitteena oli järjestää yhteisiä seminaareja, Terako-seminaareja.

Seminaareissa vaikuttavia puhujia

Terako-seminaareja pidettiin 1970 alkaen lähes joka vuosi vuoteen 2010 asti. Yleensä seminaarit olivat laivaristeilyjä, aluksi Tukholmaan ja myöhemmin Tallinnaan. Esitelmöitsijöinä oli usein merkittäviä asiantuntijoita, kuten ministeri Seppo Westerlund, Esko Ollila TT, STTK:n pj. Jorma Reini, Teknisten liiton pj:t Matti Huuskonen ja Tenho Olin, OPM:n ja OPH:n johtohenkilöitä kuten Veijo Hintsanen ja Anneli Manninen.