Useita työmaita on jäänyt käynnistymättä, koska kokeneista mestareista on huutava pula. Lehto Group on ottanut käyttöönsä muun muassa rekrychatin. Varte luottaa puskaradioon ja kavereiden suosituksiin.

Rakennusalalla on tällä hetkellä 15 000 työtöntä ja 4 000 avointa työpaikkaa. Karkeasti laskien joka kolmannelle löytyisi hommia. Myös valtakunnallisia työvoimapula-ammatteja listaava työ- ja elinkeinoministeriön tämän vuoden ammattibarometri nosti kärkeen rakennusalan ja siellä erityisesti työnjohtajat.

”Työmaamestareiden lisäksi tarvetta on muun muassa projektinhallinnassa ja kustannuslaskijoissa”, sanoo Rakennusteollisuuden pääekonomisti Sami Pakarinen.

Vaikka varsinaista kapeikkoa ei työntekijäpuolella olekaan, niin esimerkiksi raudoittajien ja laatoittajien määrä ei riitä vastaamaan kysyntään.

”Lukuisia työmaita on jäänyt käynnistymättä tai keskeytynyt, koska ammattitaitoista porukkaa ei löydy”, sanoo Pakarinen.

Rakentamisessa vinoutuman syitä voi Pakarisen mukaan hakea 1990-luvun laman jälkimainingeissa tehdystä virheellisestä koulutuspoliittisesta päätöksestä: rakennusmestarin koulutus pistettiin kymmeneksi vuodeksi jäihin, koska alan näkymät eivät silloin näyttäneet kovin kummoisilta.

”Työmailta puuttuu kärjistäen 40-55-vuotiaiden mestarien sukupolvi eivätkä suurien ikäluokkien ammattilaiset ole enää tätä aukkoa paikkaamassa”, sanoo Pakarinen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakennusyritykset palkkaavat mestareita toisiltaan tai soittelevat eläkkeelle jääneiden perään. Rakennusmestareiden koulutus on aloitettu uudelleen vuonna 2007.

Rekrychatin imu

Rakennusalan konserni Lehto Group Oyj:llä on jatkuva pula rakennusinsinööreistä ja -mestareista. Toukokuussa avoimia työpaikkoja oli rekrytoinneista vastaavan HR-asiantuntija Tanja Kanervan mukaan 80.

Kirjo osaajien tarpeesta on laaja: vastaavat työnjohtajat, työnjohtajat, työmaainsinöörit, projektipäälliköt, projekti-insinöörit, rakennesuunnittelijat, arkkitehdit, tietomalliasiantuntijat, talotekniikan korkeakoulutetut, hankintainsinöörit, laskentainsinöörit ja hankekehittäjät.

”Kasvu on niin voimakasta, että rekrytointi on kokopäiväistä ja tarkkaan suunniteltua toimintaa ”, sanoo Kanerva.

Perinteinen tapa on laittaa työpaikkailmoitus ja odottaa neljä viikkoa, että henkilö jättäisi hakemuksen. Sitten ihmetellään, että hakemussaldo näyttää nollaa.

”Tyhjän prosessin pyörittämiseen meillä ei ole aikaa – ei työmaalla eikä rekrytoinnissakaan, siksi olemme pistäneet rekrytointistrategiamme uusiksi”, sanoo Kanerva.

Lehdolla saattaa olla yhtä aikaa käytössä kolmetoistakin eri reittiä etsiä tekijöitä. Rekryfirmoja yhtiö käyttää melko vähän.

”Panostamme digimarkkinointiin, luomme verkostoja, mutta otamme myös suoraan yhteyttä osaajiin”, sanoo Kanerva.

Lehto on ottanut käyttöön muun muassa rekrychatin, joka madaltaa hakijan kynnystä työnhakuun. Yhtiö palkkaa joka päivä kaksi uutta tekijää ja työsopimus on syntynyt jopa 53 tunnissa.

”Yksikään työmaa ei ole viivästynyt työvoimapulan vuoksi, mikä on hieno juttu tiukassa työmarkkinatilanteessa”, sanoo Kanerva.

Puskaradion voima

Yksi Suomen suurimmista rakennusalan perheyrityksistä on Varte Oy, jolla on sekä Lahdessa että pääkaupunkiseudulla kova pula teknisistä toimihenkilöistä.

”Insinöörin tai teknikon koulutuksen saaneita on vain vähän liikkeellä”, sanoo Varten varatoimitusjohtaja Jarkko Ilkka.

Muuntokoulutettuja työnhakijoita liikkuu enemmän. Ongelmana on, että näiden osuus työmaan toimihenkilöistä ei voi olla kovin suuri. ”Rakennusvalvonnat eivät hyväksy muuntokoulutuksesta valmistuneita, esimerkiksi vastaavan mestarin lomansijaiseksi”, taustoittaa Ilkka.

Vartella on meneillään parikymmentä työmaata ja alkavia viitisen kappaletta. Yhtiöllä on Ilkan mukaan jatkuva rekrytointi päällä muun muassa lehti-ilmoituksilla.

Isoille työmaille olisi hänen mukaansa hyvä saada porukkaa kasvamaan.

”Puskaradio ja kaverit ovat paras rekrytointitie”, sanoo Ilkka.

Kun kaveri kehuu paikkaa, niin samalla ovenavauksella saattaa tulla hyviä tekijöitä useampikin. Rekrytointifirmoja Varte käyttää verraten vähän, vaikka senkin kanavan kautta on palkattu väkeä.

”Toimihenkilöiden pakkaa ovat sekoittaneet pääkaupunkiseudun isot työmaat. Kun niitä valmistuu, toimihenkilöpula helpottuu”, sanoo Ilkka.

Hänen mielestään on tärkeää pitää omasta henkilöstöstä hyvää huolta ja tarjota riittävät haasteet ja eritoten hyvä työpaikka.

Ammattitaito arvossaan

Oulun seudulla on pulaa rakennusmiehistä, kirvesmiehistä ja maarakentajista. Uudistuotanto, varsinkin pienten sijoittajavetoisten asuntojen osalta on ollut kovaa, mutta Värväämön Oulun toimipisteen vetäjä ja rekrytoinnista vastaava Jouni Palosaari uskoo tahdin hiljentyvän vuoden parin sisällä.

”Rakentaminen ei silti täällä lopu”, sanoo Palosaari.

Värväämöllä on tällä hetkellä Oulun työmailla 70 haalaripuolen työntekijää, joita yhtiö välittää rakennusalan yrityksille. Työmaita on tällä hetkellä kymmeniä.

”Emme etsi työntekijöitä reserviin, vaan teemme kaikkemme, että he työllistyvät koko ajan”, korostaa Palosaari.

Homman pyörittämistä sujuvoittaa hänen mukaansa se, että he tuntevat sekä työntekijät että rakennusfirmat hyvin. Kun tieto kulkee työntekijän työsuhteen päättymisestä ajoissa, uuden pestin löytyminen on helpompaa.

Pula työmaajohdosta on EXR-Henkilöstöpalvelut Oy:n Senior Headhunter Marko Koposen mukaan tällä hetkellä sama kuin tilanteen kärjistyessä reilu vuosi sitten.

Pääkaupunkiseudulla toimivan yhtiön tiedossa on myös työmaita, joita on jouduttu lykkäämään pätevän työnjohdon puuttuessa. Mutta myöskään hanskajätkiä, kuten kirvesmiehiä, peltiseppiä ja sähkäreitä ei ole Koposen mukaan riittävästi saatavilla.

Pitkään toimineella yhtiöllä on laaja alalla toimivien ammattilaisten verkosto suorahakua varten. Koponen kertoo myös saavansa yhteydenottoja tutuilta, jotka haluavat vaihtaa työpaikkaa.

”Liikkuminen ei kutenkaan ole nyt yhtä aktiivista kuin vuosi sitten, kun kirjoittelu työvoimapulasta oli kiivaimmillaan”, sanoo Koponen.

Rakennusalan match-making 

Kaksi vuotta sitten kesällä koulutuksesta ja työvoimasta vastaava asiamies Lauri Pakkanen Rakennusteollisuudesta havahtui toden teolla vaje- ja vajaakäyttöongelmaan: puhelin soi jatkuvasti, kun yritykset etsivät kuumeisesti kokeneita työmaiden vetäjiä ja samaan aikaan Akavan tilastoissa seisoi insinöörejä sekä diplomi-insinöörejä tumput suorina.

Opetus- ja kulttuuriminiesteri Sanni Grahn-Laasonen ja työministeri Jari Lindström tarttuivat haasteeseen ja tuloksena syntyi rakennusalalle match-making.

”Jos nyt lisätään koulutuspaikkoja, porukkaa saadaan työmaille viiden vuoden päästä eikä ensi viikolla”, sanoo Pakkanen.

Infra- ja talonrakennusalan muuntokoulutusohjelma on nopea väylä uuteen ammattiin. Teoriaopinnot kestävät pari kolme kuukautta ja harjoittelu puoli vuotta.

”Yrityksille tämä on kustannustehokas tapa rekrytoida osaajia, joiden koulutuksen sisältöön ne ovat itse voineet vaikuttaa”, sanoo Pakkanen.

Haastavissa rakennushankkeissa tekninen osaaminen ei riitä. Tämän vuoksi rakennusalan muuntokoulutus sisältää myös johtamisen opintoja.

Panokset kannattaa Pakkasen mukaan pistää täydennys- ja muuntokoulutuksiin, jotta olemassa oleva korkeakouluosaaminen saadaan tehokkaasti käyttöön.

”Alan vaihto pitää saada kitkattomaksi ja taloudellisesti houkuttelevaksi”, sanoo Pakkanen.

Teksti Riitta Ekholm