Tampereen Kalevan kaupunginosaan rakennettava maauimala saa käyttöönsä osan hiljattain toimintansa lopettaneen delfinaarion vedenpuhdistustekniikasta. Maauimala-altaaseen asennettavat suodattimet ehtivät palvella alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan noin kymmenen vuotta.

Maauimaloiden rakentaminen on yleistynyt viime vuosina uudelleen oltuaan välillä marginaalista verrattuna uimahallien rakentamisvolyymiin. Kun aikanaan uimahalleja tavattiin rakentaa vanhojen maauimaloiden kylkeen, nyt tilanne on käänteinen. Tampereen Kalevan maauimala nousee olemassa olevan uintikeskuksen viereen.

”Vesiallastekniikka on hyvin samanlainen riippumatta siitä, rakennetaanko allas ulos vai sisälle. Erikoisuutena tässä maauimalahankkeessa tosin on, että satuimme saamaan puhdistustekniikkaa vanhasta delfinaariosta”, kertoo projektipäällikkö Panu Hirvonen Tampereen Tilakeskuksesta.

Kevätkesällä työmaavaiheeseen edennyt maauimalahanke oli vireillä jo vuonna 2014, jolloin kaupunginvaltuusto näytti sille vihreää valoa. Ensimmäisen urakkatarjouskilpailun hintataso kuitenkin ylitti budjetin, minkä johdosta suunnitelmia oli karsittava ja yksinkertaistettava. Esimerkiksi uimalan hyppytorni muuttui läpivärjätystä betonista maalatuksi betonirakenteeksi, ja sen muoto yksinkertaistui.

”Toinen oleellinen muutos oli maauimalarakennuksen muuttaminen puolilämpimäksi. Maauimalakäyttöähän on muutenkin vain lämpimänä vuodenaikana, ja nyt apurakennuskin saa jäädä talveksi kylmilleen”, Hirvonen selvittää.

Tiilitehtaan tontista uimalatontiksi

Ennen kuin varsinaiseen uimalarakentamiseen päästiin, tontilta piti poistaa pilaantunutta maata. Se oli peräisin pääosin 1900-luvun puolivälistä ja sitä edeltävältä ajalta, jolloin samalla paikalla toimi tiilitehdas. Sen jälkeen, ennen uimahallin rakentamista, tontti oli nurmetettuna urheilukenttänä ja auringonottoalueena.

Maauimalan kaivutyöt jatkuvat, ja elokuun alussa alkaa betonirakenteiden teko. Alimmas valetaan tekniikkatiloina toimivat kellaritilat. Kun niiden valut ovat talvella valmiit, ovat valuvuorossa maauimala-altaan seinät ja pohjalaatta.

Maauimala-altaan seinät ovat korkeimmillaan hyppyaltaassa lähes viisimetrisiä. Altaat toteutetaan teräksisinä, betonirakenteiden tukemina. Altaan pohjalaatta valetaan maanvaraisena ja paaluttamatta. Hyppytornin kohdalle sen sijaan tarvitaan paalutus, jotta raskas torni käyttöaikana täyttää uimahyppykilpailujen kansainväliset vaatimukset.

”Kymmenen metriä korkea torni ei saa värähdellä uimahyppysuorituksen aikana. Siksi sen on oltava riittävän massiivinen ja se on perustettava paaluttaen kovaan pohjaan”, Panu Hirvonen kertoo.

Teksti Vesa Tompuri, kuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy ja Panu Hirvonen