Suomenlinnan suojeltu upseerikerho­rakennus on vanhimmilta osiltaan Ruotsin vallan ajoilta ja pääosin 1870-luvulta. Rakennus­historiallisesti arvokkaan kohteen saneeraus valmistuu kesäkuun loppuun mennessä.

Ruotsin valtion mittavimpana rakennushankkeena 1700-luvun puolivälissä aloitettu Viapori ehti toimia ruotsalaisena laivastotukikohtana yli puoli vuosisataa ja sen jälkeen yli sata vuotta venäläisenä tukikohtana. Ison Mustasaaren keskiosissa sijaitsevassa upseerikerhon rakennuksessa on yhä jäljellä kerrostumia eri vuosisadoilta, ja sitä on nyt korjattu vanhoja materiaaleja mahdollisuuksien mukaan säilyttäen.

”Välittömimpänä syynä sille, että korjaus piti toteuttaa nyt, ovat vesivuodot ja niistä yläpohjarakenteisiin tulleet vauriot. Tämän seurauksena rakenteita piti korjata. Samalla päätimme toteuttaa muitakin välttämättömiä peruskorjaustoimenpiteitä, kuten sähköjärjestelmän uusimisen”, kertoo vastaava työnjohtaja Heikki Malinen Suomenlinnan hoitokunnasta.

Toteutusmalli on sikäli poikkeuksellinen, että työmaalla ei ole tavanomaista pääurakoitsijaa. Sen sijaan kohteessa on päätoteuttaja, jona toimii Suomenlinnan hoitokunta itse.

Rakennuttajana ja päätoteuttajana hoitokunta kilpailutti puitesopimusurakoitsijoidensa kesken erikseen restaurointipuurakenne-, pelti-, sähkö- ja konservointityöt pyrkien löytämään kullekin osa-alueelle parhaimmistoon kuuluvat osaajat.

Heikki Malinen totesi vanhojen puurakenteiden kunnon varsin hyväksi.

Tiiltä kiven, puuta tiilen päällä

Suomenlinnan upseerikerhon vanhin eli alin ”kerrostuma” on vuosina 1774 – 1788 rakennettu seitsemästä kasematista koostuva, taitetuksi kurtiiniksi kutsuttu kahden tornin yhdysmuuri.  Tämä kivirakenne on toiminut osana myöhemmin täydentynyttä rakennuksen pohjakerrosta. Rakenne on säilynyt erinomaisessa kunnossa.

Upseerikerhotoiminta tällä paikalla alkoi kuitenkin vasta venäläiskauden alussa. Vuonna 1812 rakennettu puurakenteinen upseerikerho korvautui 1870-luvulla kolmikerroksisella tiilirakennuksella, joka toimii tässä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan edelleen.

Puuta rakenteisiin on käytetty lähes alusta alkaen, tarkkaan ottaen vuodesta 1876, jolloin mainittu täydentyminen kolmikerroksiseksi rakennukseksi toteutui. Tuolloin rakennus sai puiset välipohjat ja puisen yläpohjan. Nyt käynnissä olevasta korjausprojektista pääosa töistä on yläpohjan ja vesikaton korjausta. Osa puurakenteista vaihdetaan, mutta osa vanhoistakin rakenteista on edelleen kelvollisessa kunnossa.

Viimeksi vesikatto uusittiin 1960-luvun puolivälissä, jolloin kaksi alkuperäistä vankkurin muotoista lunetti-ikkunaa poistettiin itälappeelta. Jäljelle jääneet lunetti-ikkunat kunnostetaan tässä urakassa, kuten myös ruodelaudat, joista pääosa on rakennushistoriallisen selvityksen mukaan alkuperäisiä. Runsaat 50 vuotta käytössä ollut peltikate uusitaan.

Aliisa Råman maalaa juhlasalia.

Historiallisia arvoja vaalitaan

Yläpohjarakenteiden ja vesikaton korjauksella on tässä tapauksessa pääpaino, mutta myös sähkötekniikka uusitaan ja sisätilojenkin pintoja konservoidaan. Aiemmin tiloista puuttuneet huonekohtaiset datakaapeloinnit vedetään kaikkiin huoneisiin. Ilmanvaihtotekniikka sen sijaan pysyy alkuperäisen kaltaisena eli painovoimaisena.

”Pidättäytyminen koneelliseen ilmanvaihtoon siirtymisestä, kuten myös päätös olla asentamatta hissiä, liittyy rakennuksen historiallisten arvojen vaalimiseen. Näitä nykyajan teknisiä ratkaisuja kyllä harkittiin, ja ne olisivat olleet toteutettavissa. Talon muiden arvojen vuoksi niitä ei kuitenkaan lopulta haluttu toteuttaa”, Heikki Malinen perustelee.

Kohteen puukorjaustyöt tekee Restart Oy, peltityöt Solvikin Kattohuolto Oy, sähkötyöt Aro Systems Oy ja konservoinnit Restaurointimaalaus Mimos Oy.

Teksti ja kuvat Vesa Tompuri