Teknologiavaikuttaja Risto Linturi lataa kriittisiä näkemyksiä siitä, miksi sisäilman mittaustekniikat eivät suosituksista huolimatta ole laajenneet yleiseksi käytännöksi. Tekniikka on melko yksinkertaista, mutta toimialan asenteet ja päätöksenteko ovat sitäkin jähmeämpiä.

Olemme yllättäen kuin housut kintuissa, kun tieto haitallisista ilmastokaasuista syvenee. Esimerkiksi aivan yksinkertaiset hiilidioksidipitoisuuden mittausanturit asunnoissa ovat olleet hyllyissä tarjolla jo parikymmentä vuotta. Lisäksi toteutuspuolella löytyy tarjolle hienoja 128-bittisiä IoT-teknologioita, joilta odotetaan paljon. Silti tekniikkaratkaisut eivät vieläkään ota tuulta.

Anturointi on suhteellisen halpa ratkaisu, mutta halpoja eivät taas välttämättä ole ne rakennusvirheet, joita huoneilman tilaa mittaavat anturit ja kojeet saattavat paljastaa. 

Useissa suurissa Tekes-pro­jek­teissa mukana ollut diplomi-insi­nööri Risto Linturi uskoo, että­­ vuosikymmeniä jatkunut passiivinen vastarinta rakennusteollisuudessa johtuu nimenomaan lisäkustannusten pelosta. Toimijat epäilevät, että mittaukset paljastavat ­asioita, joiden korjaaminen ja ennaltaehkäisy nostaisivat ainakin rakentamisen kustannuksia, vaikka ennaltaehkäisemisen ansiosta luultavasti tarjoaisivat säästöjä kiinteistöjen elinkaaren aikana.

Linturin mukaan esitysten ja kehitysideoiden hautaaminen tapahtuu hiljaisuudessa. Anturointi ei ole käytännössä edennyt.

Ensimmäiset älytalot esiteltiin asuntomessuilla 30 vuotta sitten, mutta edelleen ne ovat erikoisuuksia, joita tullaan ihastelemaan rakentamisen valtavirtojen ulkopuolella.

Hiilidioksidipitoisuus on noussut

Linturi viittaa tieteellisiin aineistoihin, jotka puhuvat entistä selvemmin sen puolesta, että ilman hiilidioksidipitoisuutta (ppm-arvoa) pitäisi tarkkailla ja kontrolloida, jos esimerkiksi oman aivotoimintamme hyvinvointi kiinnostaa sentin vertaa.

Hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä on vaihdellut luontaisesti eri aikakausina. Ennen teollistumista hiili nappasi noin 0,028 prosenttia eli 280 miljoonasosaa partikkeleista (parts per million). Vuoden 2019 lopulla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli keskimäärin 0,04 prosenttia eli 411 ppm.

”Tämä ulkoilman hiilidioksidipitoisuuden taso taas näkyy suhteessa CO₂-pitoisuutena sisäilmassa. Siinä on suora korrelaatio”, Linturi sanoo.

Hiilestä ja hapesta koostuva kemiallinen yhdiste CO₂ on ihmiselle (ja maapallolle) haitallinen – miten vahvasti, siitä uusimmat tutkimukset puhuvat kovaa kieltä.

Mittaaminen ja hiilidioksidin poistuuletus kannattaisi. Syy-yhteys ppm-pitoisuusluvun ja ihmisen kognitiivisten toimintojen vireyden välillä näyttää selvältä.

”Sisäilman korkea hiilidioksidipitoisuus tyhmentää ajattelua”, Linturi korostaa.

Tällaisella huonolla sisäilmalla on muitakin haitallisia terveys-
vaikutuksia.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuutta pitäisi tarkkailla ja kontrolloida nykyistä tarmokkaammin. Siitä hyötyvät niin ihmiset kuin rakennukset. Mittaus- ja säätötekniikkaa on tarjolla. Kuvassa Airthingsin ratkaisu.

Pakon ihmeitä tekevä voima

Otetaanpa nyt esimerkkinä tila, jossa on käynnissä ylioppilaskirjoitukset. Hiilidioksidiraja-arvojen alittuessa järjestelmän pitäisi heti hälyttää ja lisätä automaattisesti tilan tuuletusta.

”Sensori maksaa muutamia kymmeniä euroja. Se pitäisi säätää pakolliseksi julkisiin tiloihin”, Linturi sanoo.

Tiedämme vanhastaan, että säädöstöön kirjatut ratkaisumallit, esimerkiksi kerrostalojen äänieristysstandardit, ovat osoittautuneet kestäviksi laadun ratkaisuiksi, jotka sitovat kaikkia rakentajia. Näin ikuisuuskysymys, ”kuka maksaa ylimääräisistä”, ratkeaa.

Kaikki mittaukset on aiempaa mutkattomampi toteuttaa, koska uusi radiolinkkitekniikka on sekä tietoturvaltaan että kuuluvuudeltaan hyvin korkeatasoista.

Ongelmat ovat syvällä rakenteissa

Rakenteelliset ongelmat ovat Linturin mukaan syvällä. Monet syyt jarruttavat uudistuksia.

Yksi Suomen rakentamismääräyskokoelmaa rustannut uudistustyö pyrki selkeyttämään sääntelyä, yhtenäistämään säädösten soveltamista ja parantamaan ennakoitavuutta. Nämä asetukset astuivat voimaan 1.1.2018.

Uudistusta pidetään yleisesti merkittävänä. Sillä on Linturin mukaan pyritty kumma kyllä vähentämään sääntelyä (Sipilän hallituksen ohjelman mukaisesti), vaikka todelliset kehityksen ongelmat viittaavat nyt pikemminkin riittävän sääntelyn puuttumiseen. 

Ilman loppumisen tunne huoneessa

  • Hiilidioksidin enimmäispitoisuudesta on Suomessa tehty viranomaispäätös, mutta pitoisuuden mittaus on harvinaista.
  • Sisäilman hiilidioksidipitoisuus kuvastaa ilmanvaihdon riittävyyttä suhteessa ihmisten aiheuttamaan kuormitukseen.
  • Sisäilmastoluokka S1 = 700 ppm.
  • Sisäilmastoluokka S2 = 900 ppm.
  • Sisäilmastoluokka S3 = 1.200 ppm.
  • Kuitenkin tyydyttävänä sisäilman tasona ­pidetään pitoisuutta, joka on alle 1.500 ppm (cm3/m3).
  • Sisäilman hiilidioksidi on pääosin peräisin ulkoilmasta, missä hiilidioksidipitoisuus on jo 400 ppm.
  • Sisätiloissa tärkein hiilidioksidin lähde on ihmisen hengitysilma.
  • Korkea hiilidioksidipitoisuus sisäilmassa (mutta ei ulkoilmassa) aiheuttaa ilman ­loppumisen tunteen ja oireilua.

Teksti Reijo Holopainen, kuvat Anni Linturi ja Airthings