Kajaanissa vuonna 1962 syntynyt Toivo Anttalainen kertoo tavallaan ajautuneensa siltapuolen mestariksi eli tarkemmin ilmaistuna Destia Oy:n työmaapäälliköksi Pohjois-Suomen alueelle.

Toivo Anttalaisen isä oli Tielaitoksen suunnitteluinsinöörinä, joten kesätyöt TVL:n työmailla olivat Toivolle helppo valinta.

”Olin jo jäämässä taloon vakituisiin töihin, kun jostain syystä, jota en itsekään muista, huomasin istuvani vuonna 1987 Kuopion tekussa. Pikkuhiljaa valmistumisen jälkeen ala alkoi tuntua omalle”, Toivo Anttalainen muistelee.

Vuonna 1990 hän siirtyi Tielaitokselle ja legendaarisen Risto Väänäsen porukkaan. Toivo kertoo Väänäsen olleen työpäällikkönä henkeen ja vereen rakentaja isolla ärrällä. Hän jos kuka hallitsi siltojen tekemisen, joten arvokasta käytännön oppia tuli Toivollekin kaiken aikaa.

Silta yli Kaitainsalmen

Toivo Anttalaisen vaativin projekti työmaapäällikkönä on ollut Sotkamon Pieni-Kiimasjärven ja Mikonlammen välillä olevan salmen ylitys. Vuosituhannen vaihteessa tehty Kaitainsalmen silta on 126 metriä pitkä jännitetty teräbetoninen palkkisilta.

Ennen sillan rakentamisen aloittamista salmeen piti tehdä väliaikainen 87-metrinen ja kantavuudeltaan 60-tonninen ponttonitukinen Acrow Panel -varasilta (DSR). Se koottiin erikoisrakenteista teräskehikoista kahden ponttonilautan päälle. Kumpaakin lauttaan tuli 15 kappaletta hieman yli 12 kuutiometrin ponttonia.

Varsinaisen sillan rakentamisen jälkeen varasilta koottiin varastoon odottamaan seuraavaa sillanrakennuskohdetta. Tämän jälkeen oli vuorossa vanhan 60-metrisen terässillan kiskominen rannalle.

Syvään veteen

Kenties urakan vaativimmat yksittäiset kohteet olivat välitukien perustaminen salmeen. Syvimmillään vettä oli kymmenkunta metriä. Sukeltaja louhi pohjan sopivaksi ja asensi teräskehikon pohjaan. Rannalla rakennettu tiivis puumuotti laskettiin teräskehikon päälle.

Vedenalainen betonointi aloitetaan työntämällä valuputket muotin pohjaan saakka. Teräsputken pään on koko valun ajan pysyttävä massan sisällä vähintään puoli metriä. Betonimassan pitää olla notkeaa, koska betonia ei voi vibrata.

Teräsputkia nostetaan ylöspäin valun edetessä, kuitenkin putken alapää pitää olla koko ajan betonimassan sisässä. Muottiin pumpattava betoni työntää veden tieltään. Mittakepillä seurataan valun etenemistä veden sisään, kun betoni on saavuttanut suunnitellun korkeustason, betonointi lopetetaan.

Betoni annetaan kovettua muutama päivä, ja sen jälkeen muotti tyhjennetään vedestä. Anturan yläpinnasta piikataan noin 100 milliä huonokuntoista betonia pois pilaritukien työsauman kohdalta. Varsinaiset pilarituet valettiin kuivavaluna.

Sillan kansi valettiin kesäkuussa. Sillan kannen massiivisia betonipalkkeja jouduttiin jäähdyttämään, jottei betonin kovettumisen alkuvaiheessa lämpötila olisi nousut yli 60 celsiusasteen. Toisaalta sillan kansi oli paljon ohuempi, joten sen lämmöt eivät nousseet korkeaksi.

Eri rakenneosien lämpötilaerot eivät saaneet ylittää 20 astetta. Sillan kansiosa piti lämpöeristää. Eristämisellä saatiin lämpötilaerot pysymään sallituissa rajoissa. Suuret lämpötilaerot aiheuttavat jännityksiä rakenteisiin ja saavat aikaan halkeiluja betonirakenteisiin.

Kellosepän tarkkuudella

”Työmaalle tilattiin lautojakin kilometrikaupalla, sillä kannen telineisiin ja muotteihin meni uskomaton määrä puutavaraa”, Anttalainen kertoo.

Sillan kaarevien palkkien oikean kaarevuuden saavuttaminen parilla telinetuella oli millintarkkaa kellosepän työtä. Suurimmat telinekohotukset eli esihohotukset olivat 98 milliä. Korkeimmillaan palkin korkeus oli lähes kolme metriä. Raudoitus sillan päissä jännitysvaijereiden kohdalla oli niin tiheä, että vibran saaminen terästen väliin tuotti hankaluuksia.

Betonivalun on onnistuttava sataprosenttisesti, jotta vaijereilla tehtävä jälkijännitys onnistuisi. Harjateräkseen verrattuna kolminkertaisen vetolujuuden omaava jännitysvaijerit asennetaan muotin sisään ennen kannen valua. Kun betonipalkit ovat saavuttaneet riittävän puristuslujuuden, palkit jännitetään. Jännitysvaijerit vedetään suunnitelman mukaisen vetojärjestyksen mukaan suunniteltuun lujuuteen ja lukitaan.

”Vaijeriputket injektoidaan sementillä, jotta vaijeri ei pääsisi ruostumaan. Jälkijännitys estää halkeilua ja antaa tarvittavan jouston rakenteelle”, Anttalainen selventää.

Kun kansi on valmis, niin koko komeuden päälle on tehtävä sillan mittain halli vesieristeen asentamisen ajaksi. Betonin päälle asennetaan aluskermi liimaamalla ja pintakermi hitsaamalla. Kaksinkertainen kumibitumikermi estää veden pääsyn betonirakenteeseen.

Kun vesieristys on tehty, eristeen päälle valetaan 50–60 millin suojabetonikerros. Suojabetonin päälle tulee 50 milliä asfalttia. On tärkeää pysyä oikeissa pintarakenne paksuuksissa: liian ohuet pintarakennekerrokset eivät kestä raskaan liikenteen alla ja vastaavasti liian paksut kerrokset tuovat ylimääräistä suunnittelematonta kuormaa sillan kannelle.

Liikuntasaumojen sillan molemmissa päissä on oltava toimiva, sillä lämpölaajeneminen yli satametrisessä sillassa useita senttejä kesän ja talven välillä. 80 metrin jännevälillä liikevaraksi varataan noin 78 milliä. Kaitainsalmen sillassa on kaksi välitukea. Toisessa tuessa on kiinteä laakeri, mikä jakaa pituuslaajenemisen kahteen suuntaan.

 

Teksti ja kuvat Visa Vilkuna