Kosteus- ja homevauriot ovat kasvaneet omaksi rakennusalakseen, joka kaipaa asiantuntijoita, työnjohtajia ja valvojia sekä työmiehiä ja -naisia korjaamaan vahingot. Osaajista on kuitenkin pula ja koulutusta liian vähän. Yhden parhaista koulutuspaketeista tarjoaa tällä hetkellä Savonia-ammattikorkeakoulu Kuopiossa.

Savoniassa rakennusinsinöörien ja rakennusmestareiden opintoihin sisältyy kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen liittyvä osio. Työssä oleville suunnatussa koulutuksessa insinöörejä ja teknikoita koulutetaan asumisterveysasetuksen mukaisiksi kosteusvauriokuntotutkijoiksi sekä ympäristöministeriön asetuksen mukaisiksi kosteusvaurion korjaussuunnittelijoiksi ja kosteusvaurion korjaustyön johtajiksi. Vapaavalintainen kosteus- ja homevaurio-opetus on suosittu myös iltaisin järjestettävässä rakennusmestaritutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.

Kosteus- ja homevauriokoulutuksesta vastaava lehtori Pasi Haataja kertoo, että 2010 Savoniassa alettiin panostaa korjausrakentamiseen, jossa kosteus- ja homevauriot ovat isona osana.

”Perinteisesti ammattikorkeakoulussa on opetettu uudisrakentamista. Halusimme laajentaa opetusta, koska näimme, että työelämässä korjausrakentamisen volyymi on tavoittamassa uudisrakentamisen. 2014 se meni uudisrakentamisesta ohi.”

Tutkintaohjelmien sisällön päivittämisen yhteydessä 2013–2014 home- ja kosteusvaurio-osaamisen osuutta laajennettiin. Nyt opiskelijoille kerrotaan koko prosessi, tutustutetaan perinteisiin rakennusmateriaaleihin ja tapoihin, kerrotaan vaurioitumisprosessien syistä ja opetetaan valitsemaan oikea korjausvaihtoehto.

”Ei ole ainoaa oikeaa korjausvaihtoehtoa, kaikki vaihtoehdot sisältävät riskejä. Haluamme opettaa kosteus- ja homevaurioiden suunnitteluratkaisuja ja niiden sisältämien riskien hallintaa”, Haataja sanoo.

Tekniseen osaamiseen yhdistetään rakennusterveydellinen näkökulma, sillä osa kuntotutkimusmenetelmistä liittyy sisäilmaan. Opetuksessa on otettu huomioon myös lainsäädäntö, joka ohjaa tutkimusmenetelmiä ja tuloksien analysointeja.

Poikkeuksellista Savoniassa on viiden opintopisteen kurssi, jossa opetetaan korjaushankkeen hoitamista ja rakennuttamista. Tuotantopuolella opetetaan lisäksi työmaan ja työn suunnittelun yhteydessä kiinnittämään huomiota ennakointiin.

Maalaisjärkeä

Pasi Haatajan mukaan opiskelijoille kerrotaan, että 1960–1970-luvuilla rakennettuja taloja ei välttämättä ole rakennettu väärin vaan sen ajan tietotaidon mukaan.

”Tekijät ovat tehneet pääsääntöisesti hyväksyttyjen suunnitteluohjeiden mukaisesti. Silloin ei vielä tiedetty kaikkea, eikä tiedetä vieläkään”, Haataja pohtii.

”Toimittiin parhaan käsityksen mukaan, mikä oli. Eivät ne silloin olleet rakennusvirheitä”, aikuispuolen koulutusta vetävä Markku Rusi sanoo.

Haataja näkee suuren ristiriidan. Sisäilmaongelmat johtuvat suurelta osin kasvavasta korjausvelasta. Toisaalta kaikki rakentamisen normit, ohjeistukset ja määräykset on kehitetty pelkästään uudisrakentamisen näkökulmasta. Vasta noin 2010 havahduttiin, että näitä joudutaan oikeasti korjaamaan. Sen jälkeen on tullut asumisterveysasetus ja rakennuslain muutoksia, lisäksi RILin kirjoihin ja rt-kortteihin on alkanut tulla korjaamiseen liittyviä ohjeita.

”Tämä on looginen käänne”, Haataja toteaa.

Hän miettii, että kosteus- ja homekorjausvaurioiden löytämisessä, torjunnassa ja korjausteknologiassa on paljon huuhaata. Selvityksissä on menty homemikrobi edellä, ja tekninen osaaminen sekä rakenteiden toimivuuden hallinta on unohtunut.

”Tekniset asiat ensin. Jos niiden pohjalta ei löydy vastausta, pyritään löytämään asiaan selitystä esimerkiksi mikrobinäytteillä. Uudessa asumisterveysasetuksessakin lukee, että asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena, eli toimenpiderajan ylittyminen ja sen pohjalta tehtävä korjauspäätös tehdään useiden asioiden summana, jolloin yksi arviointiin vaikuttava tekijä voi olla mikrobianalyysin tulos.”

Iso osa opetuksesta liittyy siihen, miten vauriot ehkäistään. Opiskelijoille pyritään opettamaan teknologian ohella myös maalaisjärjen käyttöä. Rakentamisessa maalaisjärki voi olla yhtä kuin rakennusfysiikka. Se on unohtunut, kun vanhaan rintamamiestaloon tuodaan poreammeet, suihkut ja astianpesukoneet, jolloin kosteuden tuotto nousee.

Harjoitus tekee mestarin

Myös kosteus- ja homevaurioiden torjunnan opettajista on pulaa. Ratkaisun opettajapulaan tarjoaa verkko. Yhteistyössä Tampereen, Saimaan, Hämeen ja Oulun ammattikorkeakoulujen sekä Ratekon kanssa on järjestetty ylempään amk-tutkintoon sisältyvä rakennusterveys- ja sisäympäristö -opintojakso, jossa luennoitsija on Helsingissä tai Kuopiossa ja luennot välitetään netin kautta eri ammattikorkeakouluille.

”Opintosuoritus tapahtuu siten, että opiskelijat tekevät ennakkotehtävät, seuraavat luentoja ja suorittavat paikallisesti ohjatut oppimistehtävät”, Rusi kuvaa.

Opiskelijat voivat harjoitella opetukseen liittyviä asioita oikeissa rakennusprojekteissa ja kiinteistöissä.

Pasi Haataja uskoo, että korjausrakentamiseen ja kosteus- ja homevaurioihin perehtyneillä opiskelijoilla on normaalia paremmat mahdollisuudet työllistyä.

Haataja ja Rusi korostavat, että pelkkä ammattikorkeakoulukurssi ei vielä tee rakennusinsinööristä tai mestarista valmista osaajaa kosteus- ja homevaurioiden torjuntaan. Kelpoisuus saadaan vasta sen jälkeen, kun määrätyt työkokemusvuodet ovat kasassa. Työkokemusvaatimus on määritelty asetuksessakin.

”Korjaaminen ja varsinkin kosteus- ja homevauriot on uudisrakentamiseen verrattuna niin vaikea laji, että tutkintokoulutuksesta ja peruskoulutuksesta ihan valmiita ihmisiä ei voi suoraan tulla.

Opinnot, jotka he tutkintokoulutuksessa saavat, ovat osa pätevöitymiskolutusta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä asumisterveysasetuksessa vaaditaan”, Haataja sanoo.

Teksti Santeri Pakkanen, kuvat Pentti Vänskä