Heinäkuun helteisenä sunnuntaina, aurinkoisesta Düsseldorfista käynnistyi Rakennusmestarien Säätiön järjestämä risteily kaupunkikierroksen jälkeen. Paikallinen oppaamme ohjasi kaupunkireissumme tietenkin vanhaan kaupunkiin, jossa kokemuksia kartutettiin mm. kirkonmenoilla ja ”ankkaoluilla”. Historiaa uhkuvilla kävelykaduilla ja Raatihuoneen torilla pysähdyttiin välillä kuuntelemaan oppaan kertomuksia kohteista.

Kaupungissa oli juuri järjestetty ”GröBte Kirmes am Rhein”. Tämä yhdeksän päivää kestävä vuosittainen karnevaali on kerännyt jopa 4 miljoonaa kävijää. Kierroksen loppuvaiheessa ihmeteltiin erään vanhan talon seinässä oven yläpuolella olevaa korkoviivaa. Se esitti Reinin veden korkeutta korkeimmillaan, kun vierailupäivänämme se oli poikkeuksellisen alhainen. Kun katseli vähän ympärilleen tajusi kyllä talojen kastuneen muualtakin kuin sokkeleista.

Kaupunkilounaan jälkeen patikointi bussille ja pienen kiertoajelun jälkeen kirjautumaan laivaan M/S Viva One. Laivan kannella lämpimässä ehtoossa oli miellyttävä istuskella, maisemia katsellen ja tuulimyllyjen määrää ihmetellen. Aikaisen aamulennon ja laivan ravintolassa nautitun päivällisen jälkeen väsymys alkoi painaa useampia matkaajia. Unta riittikin kunnes aamuviideltä laiva tärähti niin, että tavarat lentelivät hyteissä. Nopeasti olivat päät ikkunoissa ihmetellen tapahtunutta. Aamiaisella selvisi, että laivan peräosa oli osunut johonkin patosulun rakenteeseen, mutta ei ollut aiheuttanut sen suurempaa haaveria vaan saavuttiin aikataulun mukaisesti Amsterdamiin.

Kanavaristeily Amsterdamissa oli seuraavan päivän ohjelmassa ja ihmetyksen aiheita tuli runsaasti. Kanavia yli 100 km ja jokilaivoja posketon määrä, kuten myös asuntolaivojen. Kysyimme oppaaltamme, paljonko vesisyvyys näissä kanavissa on. Hän vastasi hiukan laajemmin: ” Kovan pohjan päällä on pari metriä liejua, sitten puolitoista metriä polkupyöriä ja loput vettä”. Joitain lukuja jäi mieleen; polkupyöriä yli 900 000 joista puhdistuspartio onkii niitä kanavista vuosittain noin18 000 kappaletta. Pyöräparkit kuvannevat hyvin fillareiden määrää, joita on kaikkiaan koko maassa noin kaksi kappaletta per asukas ja rakennettuja pyöräteitä noin 23 000 kilometriä.

Amsterdamin pyöräparkit kuvaavat hyvin polkupyörien määrää koko maassa, joita on noin kaksi/asukas.

Kanavat ovat rakennettuja järjestelmiä ja lienevät muodostaneen kaavoituksen rungon. Olin tutustunut reilu 30 vuotta aikaisemmin suistoalueen saaria yhdistäviin betoni- ja teräsrakenteisiin pato-/sulkurakenteisiin sekä näiden päälle rakennettuun monikaistaiseen moottoritiehen. Ihmeteltävää riitti ja kunnioitus silta-maa- ja vesirakentamisen osaamiseen herätti suurta kunnioitusta. Hollantilaiset urakoitsijat ovat tällä alalla maailman johtavia tänäkin päivänä. Kanavaristeilyn jälkeen siirryttiin sitten laivallemme nauttimaan erinomaisesta lounaasta, päivälevosta ja päivällisen jälkeen baarissa tutustutuimme toisiimme.

Seuraavan päivän kohteemme oli Hoorn. Hoorn on ollut 1600–1700-luvulla maailmankaupan keskus Euroopassa. Sinne oli perustettu Itä-Intian kauppakomppania, joka hallitsi suvereenisti merenkulkua ja kauppaa, erityisesti mausteilla ja kankailla. Siihen aikaan Hollanti oli ehkä rikkain valtio maailmassa kaupallisten ja merellisten taitojensa ansiosta. Rikkauksia tietenkin toivat myös Hollannin siirtomaista saadut tulot.

Oheisen kuvan patsaan vieressä oli punainen kivi kuvaamassa tuomioiden käytäntöönpanoa. Kiven paikalla oli monttu, johon tuomitun pää putosi. Patsaan paikalla oli tietenkin mestauslava. Tässäkin kaupungissa kanavat näyttelivät merkittävää osaa kulkureiteistä, kun Kauppakomppanian laivojen rahtia purettiin kauppiaiden varastoihin. Oppaamme selosti kävelykadun vinollaan olevien talojen tilanteesta, että ne on rakennettu tarkoituksella sellaiseksi, joten ei ole kyse rakennusvirheestä. Vanhat kaupungit kuvaavat kaunista arkkitehtuuria ja osaavien käsien työn tulosta.

Reissumme neljäntenä päivänä oli vuorossa tutustuminen Rotterdamiin. Tämä Euroopan suurin satamakaupunki oli pommitettu viime sodassa maan tasalle ja rakennettu sen jälkeen modernisti ajan hengen mukaan. Patikkaretkemme antia oli mm. joitakin vuosia sitten rakennettu suunnattoman suuri kauppahalli, jossa heti valmistumisen jälkeen vieraili miljoona asiakasta muutamassa viikossa. Suuri se oli eikä yhtään meille perinteisten kauppahallien tuoksuja tai hajuja. Avajaisissa oli ollut myös itse kuningatar paikalla.

Infopisteessä käytiin toisen maailman sodan tuhoja kuvista ja oppaan kertomuksista läpi ja kyllä kuvatkin kertoivat lähes täydellisestä hävityksestä. Tänään kaupunki on modernisti rakennettu ja korkean elintason aisti kaikkialla. Asukkaita kaupungissa on noin 650 000 ja paikallisen oppaan kertoman mukaan esim. opettajan nettopalkka on noin 2800 euroa. Kiertomatkan jälkeen lounastettiin laivan ravintolassa ja sulateltiin loungessa. Ehtoo nautiskeltiin laivan all inclusive -palveluista.

Gent oli viidennen retkipäivän kohteena, jonne laiva saapui aamiaisen aikaan. Kaupunkikierroksella heijastui keskiaikainen tunnelma linnoista ja rakennuksista. Hallintorakennuksen seinään olivat hallitsijat saaneet korkokuvansa. Täällä puhutaan kolmea virallista kieltä 75 000 asukkaan voimalla. Keskiajalla Gent on ollut Euroopan suurimpia kaupunkeja ja aivan ilmeisesti vesiyhteyksiensä ansiosta. Kanaaleja oli riittänyt tähänkin kaupunkiin.

Kuudes retkipäivä suuntautui Antwerpeniin, Belgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin ja timanttikaupan keskukseen. Kaupungin keskuksen muodosti Groote Markt -aukio, jonka reunamilla oli satoja vuosia vanhoja kiltataloja. Aivan keskustassa sijaitsi myös erittäin kaunis rautatieasema. Se oli luokiteltu maailman neljänneksi kauneimmaksi ja kyllä siinä rakennuksessa detaljeja riitti. Suklaastaankin kaupunki tunnetaan ja katedraalin kellotorni kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Myös Rubensin maalauksia löytyy. Timanttikauppoja ei kuitenkaan meidän ryhmämme jäsenien ja myyjien välillä ilmeisestikään syntynyt, mutta nähtävää riitti sitäkin runsaammin. Groote Markt -aukion terassilla nautittujen maistuvien oluiden jälkeen olikin aika tallustella laivalle ja hyvästellä tämä kaunis kaupunki.

Viimeinen risteilykohteemme oli Nijmegen, jonne seilattiin yö pitkin Waal-jokea. Tämä Hollannin vanhin kaupunki sykki historiaa vanhoine rakennuksineen. Kaupungissa oli juuri järjestetty perinteinen marssitapahtuma, joka oli kestänyt neljä päivää ja juhlan jälkien siivous oli vielä käynnissä. Myös meidän retkemme läheni päätepistettä ja kokonaissaldona kaikesta kokemastamme, näkemästämme ja nauttimastamme voimme olla vain kiitollisia Rakennusmestarien Säätiölle, että se mahdollisti tämän loistavan jokiristeilyn. Opimme ymmärtämään ja tietämään kuinka suurta osaa vesireitistöt Euroopan tavarakuljetuksista edustavat ja, että niiden taloudelliset arvot ovat megaluokan asioita alueiden toimijoille.

Teksti ja kuvat Timo Kupiainen