Meriroskantutkija Outi Setälä toivoo yhteistyötä rakennusalan kanssa, jotta työmaiden muoviroskan ja mikromuovin lähteet ja reitit saadaan selvitettyä.

Rakennusteollisuus käyttää 24 prosenttia kaikesta Suomessa kulutetusta muovista ja noin 70 prosenttia polystryreeni­vaahdosta.

Muovia löytyy melkein kaikista rakennustuotteista. Kalvomuovia ei säästellä, kun tuotteet suojataan kuljetusta varten.

”Kallavedellä tekemämme tutkimus kertoi, että rantarakentamiskohteiden läheltä pyydetyissä kaloissa oli enemmän mikromuovia kuin luonnontilaisten rantojen läheisyydessä. Ei kuitenkaan selvinnyt tarkemmin, mistä mikromuovi oli peräisin”, kertoo johtava tutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Linnut kuihtuvat syötyään muovia

Rakennustyömaiden muovijäte pyritään keräämään kierrätykseen ja poltettavaksi. Osa muovista kuitenkin yhä karkaa hallitsemattomasti ympäristöön.

Mikromuovin koko on alle viisi millimetriä. Sitä syntyy, kun esimerkiksi muovia sisältäviä pinnoitteita hiotaan tai kun muoviroskat kulkeutuvat huleveden mukana vesistöihin ja kuluvat siellä mikromuoviksi. Samoin maahan asennetut tekniset muovirakenteet ovat kuluessaan mikromuovin lähteitä.

Helsingin rannoille viime vuosina ajelehtineet panoslangat ja ruiskubetonin kuidut toivat muoviroskan ongelman räikeästi näkyville. Ne päätyivät mereen louheessa, jolla täytetään merta ja esirakennetaan uusia asuinalueita.

Suurin osa meriroskasta on muovia.

Vakavin ongelma on muoviroskan päätyminen lintujen ja muiden eläinten vatsaan kappaleina tai mikromuovina. Tällöin eläin saattaa vähitellen kuihtua ja kuolla. Eläimet voivat myös takertua muovi­roskiin ja menehtyä.

Ruiskubetonin kuituja helsinkiläisen Melkin saaren rannassa. Jätkäsaari ja Lauttasaari sijaitsevat lähellä. ­

Roskan lähteistä kaivataan tietoa

Outi Setälä oli hiljattain mukana laatimassa raporttia Suomen merialueen roskaantumisen lähteet.
”Rakentamisen osuus jäi kuitenkin arvioimatta. Pitkään vedessä kulunutta ja murentunutta meriroskaa on ollut vaikeaa johtaa rakennustyömaille varmuudella. Siksi olisi kiinnostavaa tehdä yhteistyötä­ rakennusalan kanssa; tarkastella miten muoviroska syntyy siellä ja kulkeutuu mereen”, Setälä toteaa.

Ensimmäiseksi hän haluaisi tutkia rakennusten ja siltojen peruskorjauksessa syntyviä mikromuovipäästöjä.
”Käytetäänkö hiekkapuhalluksessa muovirakeita? Onko poistettavissa pinnoitteissa muovikomponentteja? Miten jäte siivotaan? Pääseekö muovihiukkasia luontoon?”

Setälä haluaisi myös tietää, mitä muoviroskaa Kala­sataman lähistöltä merenpinnan alta löytyy.
”Muoviroska, jota rannoilla näkyy, on vain jäävuoren huippu. Suurin osa on vajonnut pohjaan ja kuluu vähitellen mikromuoviksi.”

Setälä pitää rakennusalan green deal -sopimusta ja rakennusteollisuuden muovitiekarttaa asiallisina työkaluina muovin käytön vähentämisessä.

ilttiverholla ja täyttöalueen reunoille rakennettavalla penkereellä vähennetään roskaa melko tehokkaasti. (Kuva: Terramare)

Louheen muoviroskaa vähennettävä

”Urakkakilpailuissa tulisi pyytää kaksi hintatarjousta, yksi tavallisille räjäytyksille ja toinen puhtaammille vaihtoehdoille, kuten langattomille tai vedenalaisille räjäytyksille. Voitaisiin käyttää myös laatupisteytystä­ louheen roskattomuudesta. Puhtaampi louhinta on kuitenkin kalliimpaa, ja raha ratkaisee usein”, kertoo Terramare Oy:n työpäällikkö Jani Vyyryläinen.

Terramare on osallistunut muun muassa Helsingin ranta-alueen meritäyttöihin.

”Silttiverholla ja täyttöalueen reunoille rakennettavalla penkereellä vähennetään roskaa melko tehokkaasti, mutta silttiverhoa ei pysty aina käyttämään ja se saattaa irrota pohjasta. Louheen puhdistaminen kannattaa vain eritystapauksissa”, Vyyryläinen sanoo.

Ramboll Oy:n tekemä ajankohtainen Vesitäytöt ja muovit -selvitys ehdottaa, että tilaajat ja viranomaiset vaatisivat urakoihin tehokkaita muovienhallinta­menetelmiä sekä muovien vähentämistä osaksi ympäristö­vaikutusten arviointia. Selvityksen tilasivat Helsingin kaupunki, ympäristöministeriö ja Infra ry.

Teksti ja kuvat Riitta Malve

Lähde: Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, SYKE, 2020.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/313542